Juurihiukset

Juurihiukset ovat juurien epidermisistä kehittyviä yksittäisiä, ohuita putkimaisia ulokkeita, jotka ulottuvat maan puoleiselle pinnalle. Ne syntyvät epidermisoluista, joita kutsutaan trichoblastiksi, ja niitä esiintyy pääasiassa juuren kypsyysalueen pinnalla. Nuoremmissa juuriosissa juurihiuksia ei yleensä ole.

Kasvu tapahtuu tipkasvuna: uuden solukalvon ja soluseinämamateriaalin lisäys sekä vesikuljetus tuovat rakennusainetta kärkeen. Kasvua säätelevät Ca2+-gradientit sekä sytoskeletonin, erityisesti aktiinin, järjestäytyminen ja jatkuva vesikomponenttien kuljetus. Juurihiukset ovat lyhytaikaisia rakenteita, jotka voivat kuolla juuren kasvaessa.

Toiminta: juurihiukset hepatavat juuren pinta-alaa huomattavasti, parantaen veden ja mineraalien, kuten fosforin, imeytymistä. Tämä lisää kasvin kykyä hyödyntää maaperän heikosti saatavilla olevia ravinteita ja voi vaikuttaa vedenottoon. Juurihiukset ovat dynaaminen osa juuren epidermiksen toimintaa ja niiden pituus sekä tiheys voivat muuttua ympäristön mukaan.

Ekologinen ja käytännöllinen merkitys: juurihiukset ovat herkkiä ympäristöolosuhteille. Kuivuus, suolapitoisuus, pH sekä fosforin puute voivat lisätä juurihiusten muodostumista tai pidentää niiden elinikää, toisaalta hyvin ravinteikas maa voi vähentää tarvetta niille. Juurihiukset ovat myös tärkeä malliorganismi kasvin solubiologiassa; Arabidopsis thaliana on yksi keskeisimmistä tutkimuskohteista juurihiusten geneettisessä ja kehityksellisessä sääntelyssä.