Itsevarmuutta

Itsevarmuutta on henkilön usko omiin kykyihinsä ja valmius toimia tavoitteidensa mukaisesti. Se viittaa sekä yleiseen, pysyvään luottamukseen omiin suorituksiin että tilanteeseen sidottuun varmuuteen, joka syntyy juuri sillä hetkellä käsillä olevan haasteen hallinnasta. Itsevarmuus ilmenee muun muassa päätösten tekemisessä, omien rajojen ilmaisemisessa ja epävarmuuden kohtaamisessa rohkeasti.

Termi on suomenkielinen vastine “self-confidence” -käsitteelle ja se liittyy läheisesti, mutta ei täysin samaan kuin itsetunto (itsearvostus) tai itseluottamus (self-efficacy). Itsevarmuus voi olla osa yksilön persoonallisuutta (trait) tai tilannesidonnainen tila (state).

Konteksteja ovat koulutus, työelämä, johtaminen ja sosiaaliset suhteet. Korkea itsevarmuus voi tukea oppimista, päätöksentekoa ja suoriutumista, mutta liiallinen varmuus voi johtaa riskien aliarviointiin. Matala itsevarmuus voi heikentää toimintakykyä ja lisätä ahdistusta, etenkin uusien tai vaativien tilanteiden edessä.

Kehittäminen: onnistumiskokemukset, positiivinen palaute, sosiaalinen tuki sekä turvallinen ja rakenteeltaan selkeä oppimis- tai työympäristö voivat vahvistaa itsevarmuutta. Myös tavoitteiden asettaminen, valmistautuminen ja myönteinen sisäinen puhe vaikuttavat.

Arviointi: itsevarmuutta mitataan sekä itsearvioinnein että käyttäytymisen havainnoinnin kautta; tutkimuksessa sitä tarkastellaan usein yhdessä itsetunnon ja uskon omiin kykyihin -käsitteiden kanssa.