Itsemääräämisoikeutta

Itsemääräämisoikeus tarkoittaa yksilön oikeutta tehdä omiin asioihinsa liittyviä päätöksiä sekä saada riittävästi tietoa näiden päätösten tekemiseksi. Keskeistä on, että valinnat tehdään vapaaehtoisesti, omien arvojen ja tarvittavien tietojen perusteella, ja että toisten oikeuksia kunnioitetaan. Itsemääräämisoikeus on keskeinen periaate ihmisoikeuksissa sekä lääketieteellisessä etiikassa.

Terveydenhuollossa itsemääräämisoikeus näkyy potilaan oikeutena saada riittävästi informaatiota hoitovaihtoehdoista, osallistua hoitosuunnitelman laadintaan ja antaa suostumuksensa tai kieltäytyä hoidosta. Suostumuksen on oltava vapaaehtoinen ja sitä perustellaan ymmärrettävällä tiedolla. Henkilö, jolla ei ole toimintakykyä, voi tarvita laillisia edustajia tai ennakkopäätöksiä, joiden avulla hänen etunsa turvataan.

Itsemääräämisoikeus ulottuu myös sosiaali- ja arkipäivän päätöksiin, kuten asumiseen, palveluiden valintaan sekä tulevaisuuden suunnitteluun. Yhteistyössä ja tuen avulla yksilöä pyritään auttamaan tekemään tietoisia valintoja ja suojelemaan häntä painostukselta sekä hyväksikäytöltä.

Lainsäädäntö ja kansainväliset ihmisoikeusstandardit turvaavat itsemääräämisoikeuden. Toteutuksessa huomioidaan kieli, kulttuuri sekä käytettävissä oleva tuki ja varmistetaan, että päätökset ovat todellisia ja informoituja.