Itsemotivaatio

Itsemotivaatio viittaa sisäiseen motivaatioon, joka syntyy, kun toiminnan syynä on oma kiinnostus, nautinto tai arvojen mukaisuus, ei ulkoiset palkkiot tai rangaistukset. Tällöin toiminnasta saa tyydytystä itsestään, ja motivaation lähde on sisäinen.

Teoreettisesti itsemotivaatio erotetaan ulkoisesta motivaatiosta. Self-Determination Theory (SDT) korostaa kolmea perustarvetta: autonomia, pätevyys ja kuulumisen tunne. Kun nämä tarpeet tyydyttyvät, ihmiset kokevat useammin itsemotivaatiota, ja toiminta koetaan mielekkääksi, kiinnostavaksi ja haastavaksi.

Tekijät, jotka vahvistavat itsemotivaatioita, liittyvät tehtävän ominaisuuksiin sekä ympäristöön. Mielenkiinto, mielekkyys ja haasteellisuus tekevät tehtävästä houkuttelevan. Autonomia eli mahdollisuus vaikuttaa siihen, mitä tehdään, sekä myönteinen palaute ja tuki voivat lisätä motivaatiota. Työ- ja opiskeluympäristöt, joissa on valinnanvaraa ja palaute, edistävät sisäistä motivaatiota.

Ulkoiset palkkiot voivat toisinaan lisätä suoritusta, mutta ne voivat myös heikentää sisäistä motivaatiota, erityisesti jos palkkio koetaan kontrolloivaksi. Tämä ilmiö tunnetaan overjustification -vaikutuksena.

Sovellukset ja mittaus: Itsemotivaatiota pyritään vahvistamaan koulutuksessa, työssä, urheilussa ja taiteessa tarjoamalla mielekkäitä sisältöjä, autonomiaa, valinnanvaraa ja rakentavaa palautetta. Tutkimuksessa käytetään mittareita kuten Intrinsic Motivation Inventory (IMI) ja Work Preference Inventory. Motivaation kulttuuriset ja yksilölliset erot sekä kontekstin vaikutus huomioidaan kriittisesti.

---