Iteratiiviset

Iteratiiviset menetelmät ovat toimintatapoja, joissa ratkaisu kehitetään toistuvien vaiheiden kautta ja edistetään pienin askelin kohti parempaa tulosta. Termi juontuu latinan sanasta iteratio, toistaminen, ja on vakiintunut kuvaamaan prosesseja, joissa lopullinen tulos saavutetaan useiden iteraatioiden sarjalla.

Käyttökohteita ovat muun muassa matematiikka ja numeerinen laskenta, ohjelmointi sekä suunnittelu- ja kehitysmenetelmät. Numeerisissa menetelmissä iteroiva lähestymistapa tuottaa peräkkäin parempia likiarvoja: esimerkkejä ovat kiinteän pisteen iteraatio sekä Newtonin ja Gauss–Seidelin menetelmät. Iteraatioissa on tyypillinen konvergenssi tai pysäytysraja, jonka perusteella toistot lopetetaan.

Ohjelmoinnissa iteroivuutta toteutetaan silmukoilla (for- ja while-silmukat). Iteratiivisuus mahdollistaa suurten ongelmien käsittelyn ilman rekursiivista kutsumista ja sopii tilanteisiin, joissa tuloksia parannetaan askel kerrallaan.

Iteratiiviset lähestymistavat ovat yleisiä myös ohjelmistokehityksessä ja suunnittelussa, joissa tuotteeseen tähdätään kehitettävä toinen toistuvien kehitysvaiheiden kautta (iteratiivinen kehitys, inkrementaalinen malli).

Edut sisältävät joustavuuden, kyvyn korjata suunnitelmaa nopeasti ja pienemmän alkuinvestoinnin, kun taas rajoitteita ovat konvergenssin epävarmuus tai hidastuminen joissain ongelmissa sekä tarve määrittää pysäytys- tai tarkkuuskriteerit.