Isäntäsolujen

Isäntäsolu on solu, jota patogeeni tai symbiontti käyttää elämänsä kiertoon ja jonka sisällä tapahtuu patogeenin replikaatio sekä vaikutus isäntäorganismiin. Isäntäsolut tarjoavat solukoneistot, kuten ribosomit, energiantuotannon sekä biosynteesin reitit, joita patogeenit tarvitsevat lisääntymiseen. Usein patogeenit eivät kykene itsenäiseen kasvuun ilman isäntäsolun tuottamaa ympäristöä.

Isäntäsolujen valikoivuus, eli tropismi, tarkoittaa sitä, että tietty patogeenilaji voi infektoida vain joitakin solutyyppjä. Tämä riippuu solureseptoreista, solun sisäisestä ympäristöstä sekä kudoksen erityisistä olosuhteista. Infektio alkaa yleensä virtausten hallitseman kiinnittymisen ja soluun pääsyn kautta, jonka jälkeen patogeeni hyödyntää isäntäsolun koneistoja.

Viraalisissa infektioissa isäntäsolu voi olla aktiivisesti tuottamassa uusia virionia sekä välissä esiintymässä latentisti tai kroonisesti. Isäntäsolujen käytännön merkitys liittyy sekä isäntälautasten laajuuteen että kudosjakautumiseen; isäntälajin ja isäntäorganismin rajoitukset vaikuttavat siihen, millä tavoilla infektion leviäminen on mahdollista.

Isäntäsoluja tarkastellaan paljon taudin patogeneesin ymmärtämiseksi sekä virusten ja muiden mikro-organismien tutkimuksessa. Tutkimus ja sovellukset sekä rokotteiden ja terapioiden kehittäminen kuitenkin edellyttävät asianmukaisia turvatoimia ja sääntelyä, koska isäntäsolujen vuorovaikutukset vaikuttavat sekä taudin kulkuun että vastustuskykyyn.