Irtisanomisista

Irtisanomisista tarkoittaa työsopimusten päättämistä, yleensä työnantajan aloitteesta. Suomessa irtisanomiset ovat säänneltyjä sekä lainsäädännöllisesti että mahdollisesti työehtosopimuksin. Irtisanomisiin liittyy sekä oikeudellisia velvollisuuksia että työntekijöiden oikeuksia, ja ne voivat johtua henkilöllisistä syistä tai taloudellisista sekä tuotannollisista syistä.

Irtisanomiset voidaan luokitella pääasiallisesti kahdella tavalla: yksittäisiin työntekijöihin kohdistuvat irtisanomiset, joissa kyseessä on henkilön suoritus tai käyttäytyminen sekä työnantajan tarve muuttaa työvoimaa; ja kollektiiviset irtisanomiset, joissa suurempi määrä työntekijöitä jää ilman työtä taloudellisten tai tuotannollisten syiden vuoksi. Kollektiivisissa irtisanomisissa noudatetaan neuvottelumenettelyjä ja tiedonantoa sekä toimitetaan vaadittuja ilmoituksia viranomaisille osana prosessia.

Prosessi ja muodollisuudet ovat tärkeitä. Irtisanomisen on perustuttava hyväksyttävään syyhyn, ja työnantajan on toimittava oikeudenmukaisesti. Yleisesti irtisanominen on kirjoitettava ja sen syy on esitettävä. Määräaikaiset varoitukset ja koeaikaiset jaksot voivat vaikuttaa prosessin kulkuun. Kollektiivisten irtisanomisten yhteydessä on käytävä yhteistoimintaneuvottelut työnantajan ja henkilöstön edustajien kanssa ennen päätösten lopullista tekemistä.

Irtisanotut työntekijät voivat hakeutua työttömyysturvan piiriin sekä saada mahdollisesti korvaavia etuuksia palkan kärsimälle aikavälille. Oikeudellinen valitus on mahdollista, esimerkiksi jos irtisanomisen katsotaan olevan perusteeton tai syrjivä. Riippumatta tilanteesta keskeisiä periaatteita ovat oikeudenmukaisuus, tasapuolinen kohtelu ja tiedonjulkisuus prosessin aikana.