Irtautuneisuus

Irtautuneisuus on suomenkielinen termi, jolla tarkoitetaan tilaa, jossa yksilö kokee etääntymistä tai erkaantumista omasta ympäristöstään, muista ihmisistään tai itsestään. Se ilmenee usein tunteena vieraantumisesta, motivaation puutteena sekä vaikeuksina muodostaa tai säilyttää läheisiä suhteita. Irtautuneisuus voi olla väliaikainen reaktio stressiin tai ylikuormitukseen, mutta se voi myös kehittyä pitkäaikaisemaksi ja vaikuttaa arjen toimintoihin.

Etymologisesti sana juontaa verbistä irtautua, jonka merkitys on erkaantua tai erota toisesta tilasta tai asiasta. Siten irtautuneisuus viittaa sekä prosessiin että sen tuloksena syntyvään tilaan, jossa yhteydet ja sitoutuminen heikkenevät.

Käsitettä käytetään eri tieteenalojen yhteydessä. Psykologiassa irtautuneisuus voi ilmetä emotionaalisena vieraantumisena, dissosiaationa, anhedoniina tai yleisenä apathiana, jolloin mielihyvän kokeminen ja mielenkiinnon kohteet vähenevät. Sosiologiassa ja filosofiassa ilmiötä voidaan tarkastella yhteiskunnallisten rakenteiden, työelämän vaatimusten sekä teknologian vaikutusten kautta, jotka voivat lisätä yksilön eristyneisyyden kokemusta tai vastavuoroista vieraantuneisuutta.

Oireet ja ilmenemismuodot voivat vaihdella: ihmiset saattavat vetäytyä sosiaalisista kontakteista, kokea tunteiden laimeutumista, kyynisyyttä tai merkityksen saamisen vaikeutta arjen toiminnoissa. Irtautuneisuus voidaan erottaa muista tiloista, kuten dissosiaatiosta tai masennuksesta, mutta ne voivat esiintyä samanaikaisesti tai toisiinsa liittyen.

Hoito ja tuki keskittyvät usein sosiaalisen yhteyden palauttamiseen, stressin hallintaan ja mielekkyyden löytäminen. Psykoterapia, sekä yksilö- että ryhmämuotoisena, sekä elämäntapamuutokset ja yhteisöllinen tuki voivat auttaa palauttamaan yhteyksiä ja vähentämään irtautuneisuuden kokemusta.