Ionisäteitä

Ionisäteily on säteilyä, joka sisältää tarpeeksi energiaa irrottamaan elektroneja atomeista tai molekyyleistä. Tämä prosessi tunnetaan ionisaationa. Ionisoiva säteily voi olla sähkömagneettista säteilyä, kuten gammasäteilyä ja röntgensäteilyä, tai hiukkassäteilyä, kuten alfa-, beta- ja neutronisäteilyä. Ionisoivan säteilyn lähteitä ovat luonnolliset lähteet, kuten kosmisen säteilyn ja radioaktiivisten aineiden hajoaminen, sekä keinotekoiset lähteet, kuten röntgenlaitteet ja ydinreaktorit.

Ionisoiva säteily voi olla haitallista eläville organismeille, koska se voi vahingoittaa solujen DNA:ta ja muita solurakenteita. Altistuksen määrä ja kesto vaikuttavat vaurioiden vakavuuteen. Pienet säteilyannokset voivat lisätä syöpäriskiä, kun taas suuret annokset voivat aiheuttaa akuutteja säteilysairauksia. Toisaalta ionisoivalla säteilyllä on myös hyödyllisiä sovelluksia esimerkiksi lääketieteessä (kuvantaminen ja syövänhoidot) ja teollisuudessa (sterilointi ja materiaalien tutkiminen).

Säteilyannoksen mittaamiseen käytetään erilaisia yksiköitä, kuten grayta (Gy) absorboituneelle annokselle ja sievertiä (Sv) ekvivalenttiannokselle, joka ottaa huomioon eri säteilylajien biologisen vaikutuksen. Säteilynsuojelun periaatteisiin kuuluvat aika, etäisyys ja suojaus, joiden avulla ionisoivan säteilyn haitallisia vaikutuksia voidaan minimoida.