Intextviitteissä

Intextviitteissä, eli tekstin sisäisissä viitteissä, merkitään suoraan tekstin yhteydessä, mistä tieto tai ajatus on peräisin. Niiden tarkoitus on antaa lukijalle lähde ja osoittaa, miten väitteet rakentuvat sekä miten ne liittyvät tutkimuksen kontekstiin. Intextviitteet muodostavat usein osan laajempaa viittaustapaa, jonka lopussa on lähdeluettelo tai bibliografia.

Viitteet voidaan jakaa parenteettisiin ja narratiivisiin. Parenteettinen viite sijoitetaan virkkeeseen sulkuihin: (Koskinen 2019, s. 45). Narratiivinen viite puolestaan esittelee tekijän nimen osana virkkeessä: Koskinen (2019, s. 45) toteaa, että ... Lisäksi on olemassa numeroituja tyylejä, kuten Vancouver, jossa viite merkitään numerona ja vastaa lähdeluettelon numeroa. Viitteiden muoto riippuu käytetystä viittaustyylistä.

Useimmissa tyyleissä intextviite sisältää tekijän sukunimen ja julkaisuvuoden; sivunumerot lisätään, kun lainaus on kyse tai tarkka sijainti on tärkeä. Paraphrasoinnissa sivunumerot eivät aina ole pakollisia, riippuen tyylilajista. Lähdeluetteloon kerrotaan täsmällisesti kaikki tiedot, kuten tekijä(t), julkaisuvuosi, teoksen nimi, kustantaja ja tarvittaessa DOI tai URL. Viitteet on pidettävä johdonmukaisina koko tekstissä.

Esimerkkejä: "Tutkimus osoittaa, että intextviitteet lisäävät tekstin luotettavuutta (Koskinen 2019, s. 45)." Koskinen (2019, s. 45) osoittaa, että intextviitteet ovat välttämättömiä tutkimuksissa.