Interoperabiliteetti

Interoperabiliteetti tarkoittaa kykyä, jonka avulla erilaiset tietojärjestelmät, palvelut ja organisaatiot voivat vaihtaa tietoja ja tehdä yhteistyötä. Se kattaa sekä teknisen yhteensopivuuden että tiedon merkityksen yhteensopivuuden sekä organisaatioiden välisen yhteistyön säännöt ja prosessit.

Kolmen tason malli jakaa interoperabiliteetin tekniseen, semanttiseen ja organisatoriseen tasoon. Tekninen interoperabiliteetti tarkoittaa yhteisiä rajapintoja, tiedonsiirtoprotokollia ja lisävarusteita. Semanttinen interoperabiliteetti tarkoittaa yhteistä sanastoa ja tiedon mallia, jotta tieto voidaan tulkita oikein sekä lähtevässä että vastaanottavassa järjestelmässä. Organisatorinen interoperabiliteetti puolestaan kattaa hallinnolliset käytännöt, sopimukset, vastuut ja tiedonvaihdon hallinnan.

Toteuttaminen perustuu standardeihin, yhteisiin sanastoihin ja määritelmiin sekä selkeisiin rajapintoihin. Kansainväliset ja alueelliset standardit sekä avoimet rajapintamallit tukevat yhteentoimivuutta. Esimerkkejä ovat terveydenhuollossa HL7 FHIR sekä ohjelmistokehityksessä RESTin ja JSON:n kaltaiset protokollat.

Interoperabiliteetin hyödyt ovat parempi palvelun laatu, suurempi tehokkuus, tietojen uudelleenkäyttö ja parempi päätöksenteko sekä mahdollisuus rajat ylittävään yhteistyöhön. Haasteisiin kuuluvat vanhojen järjestelmien integrointi, kustannukset, osaamisen puute sekä tietosuoja- ja turvallisuusvaatimukset sekä riittävä hallinnointi ja ylläpito.

Esimerkkejä käytännössä ovat terveydenhuollon tiedonvaihto HL7 FHIR -standardin avulla sekä julkisen hallinnon rajapintojen yhteentoimivuus, joka mahdollistaa digitaalisten palvelujen saumattoman käyttöönoton. Kansalliset ohjelmat ja kansainväliset aloitteet korostavat standardien yhteiskäyttöä, tiedonhallintaa ja turvallisuutta.