Intermolekulaarisesti

Intermolekulaarisesti tarkoittaa ilmiöitä ja voimia, jotka vaikuttavat molekyylien välillä, ei saman molekyylin sisällä. Tämä käsite erottaa tapahtumat, kuten ratkaisemisen, sekoittumisen ja faasimuutokset, intramolekulaarisista prosesseista, joissa sidokset sitovat atomeita saman molekyylin sisällä.

Yleisimpiä intermolekulaarisia voimia ovat van der Waalsin voimat (dispersion-, dipoli-dipoli- ja induktiovoimat) sekä vetysidokset. Vetysidokset syntyvät erityisen elektronegatiivisten aineiden (N, O, F) ja vetyatomin välille. Nämä voimat ovat yleensä paljon heikompia kuin kovalenttiset tai ioniset sidokset, mutta yhdessä ne määräävät monien aineiden makroskooriset ominaisuudet ja käyttäytymisen.

Intermolekulaariset voimat vaikuttavat muun muassa kiehumispisteisiin ja sulamispisteisiin, liukoisuuteen ja sekoittuvuuteen, pintajännitykseen sekä viskositeettiin ja diffuusioon. Esimerkiksi veden korkea kiehumispiste johtuu vetysidoksista, kun taas metaani pysyy kaasuna yleisessä huoneenlämpötilassaan heikkojen Londonin voimaparien vuoksi. Etanoli muodostaa sekä dipoli- että vetysidoksia, mikä selittää sen kyvyn olla sekoittuva veden kanssa.

Intermolekulaariset voimat ovat keskeisiä monilla aloilla, kuten kemiallisessa tekniikassa, biologiassa ja materiaalitieteessä, ja ne vaikuttavat sekä aineiden käyttäytymiseen laboratorio- että käytännön sovelluksissa.