Interkalaarilevyjä

Interkalaarilevyjä, myös tunnettu nimellä *floppy disk* tai *disketti*, oli magneettilevyjen muoto, jota käytettiin tietokoneiden ulkoisena tallennusvälineenä 1970-luvulta 1990-luvun lopulle. Ne olivat suosittuja henkilökohtaisissa tietokoneissa ja pienissä työasemissa ennen kuin CD-levyt ja USB-muistit korvasivat ne.

Interkalaarilevyjen koko vaihteli, mutta yleisimpiä olivat 5,25 tuuman ja 3,5 tuuman levyt. 5,25 tuuman levyt olivat aluksi yleisiä, mutta 3,5 tuuman, ohuemmat ja kestävämmät levyt tulivat vallitseviksi 1980-luvun lopulla. Levyt tallensivat tietoa magneettikerroksella, joka sijaitsi levyn sisäpuolella. Tiedot luettiin ja kirjoitettiin magneettipään avulla, joka liikkuu levyn pinnan yli.

Interkalaarilevyjen kapasiteetti kasvoi ajan myötä: 5,25 tuuman levyjen alkuperäinen kapasiteetti oli 80 kilotavua (KB), mutta myöhemmin kehitetyt mallit saavuttivat jopa 1,44 megatavua (MB). 3,5 tuuman levyjen suurin yleinen kapasiteetti oli 1,44 MB, vaikka joitakin korkeampia kapasiteetteja oli myös. Levyt olivat suhteellisen kalliita ja hauraita, mikä vaati varovaisuutta käytössä.

Interkalaarilevyjen käyttö loppui 2000-luvun alussa, kun digitaalinen tallennus ja verkkojen käyttö yleistyivät. Nykyään ne ovat lähinnä museo-esineitä tai retro-tietokoneiden osia. Vaikka ne ovat poistuneet käytöstä, ne olivat merkittäviä tietotekniikan kehityksessä, sillä ne mahdollistivat tietojen siirtämisen helposti ja edullisesti ennen nykyisten tallennusvälineiden aikaa.