Interglaciaali

Interglaciaali on ilmastotapahtuma, jossa maapallon ilmasto on huomattavasti lämpimämpi jäätiköiden kylmän jakson jälkeen. Se on osa suurempaa jääkausien aikakautta, ja sen aikana jäätikköalueet vetäytyvät sekä merien pinnat nousevat. Interglaciaaleilla puuttuu jäätikköjen laajentuminen ja niiden ilmasto on tilapäisesti suotuisampi elinympäristöille.

Interglaciaaleja säätelevät pitkän aikavälin orbitaliset syklit, erityisesti Milankovićin syklit, jotka muuttavat maapallon saapuvan auringon säteilytystä ja siten ilmaston ankaruutta eri puolilla vuotta ja maantieteellisiä leveyspiirejä. Näiden luonnollisten vaihtelujen päälle vaikuttavat kasvihuonekaasujen pitoisuudet, kuten hiilidioksidi ja metaani, jotka vahvistavat lämpenemistä tai viilentävät ilmastoa.

Interglaciaalit kestävät tyypillisesti kymmeniä tuhansia vuosia, mutta niiden pituus ja lämpötilan tarina vaihtelevat. Esimerkkejä menneistä interglaciaaleista ovat Eeminen noin 130 000–115 000 vuotta sitten sekä Holoseeni, joka alkoi noin 11 700 vuotta sitten ja jatkuu nykypäivään saakka.

Nykyinen interglaciaali kuuluu Holoseeniin. Sen aikana ilmasto on ollut suhteellisen leuto, mutta viimeisen vuosisadan ja 20. vuosisadan lopun kasvihuonekaasujen pitoisuuksien nousu on lisännyt ihmistoiminnan aiheuttamaa lämpenemistä ja vaikuttanut ilmastonvaihteluihin, merien tasoon sekä ekosysteemeihin. Interglaciaaleja tutkitaan, jotta ymmärrettäisiin luonnollisen ilmakehän vaihtelun ja ihmisen vaikutusten vuorovaikutus ja jotta voidaan paremmin arvioida tulevaa ilmastokehitystä.