Injektiolääkitys

Injektiolääkitys viittaa lääkkeiden antamiseen ruiskeena kehoon. Tämä antotapa mahdollistaa nopean lääkeaineen imeytymisen ja vaikutuksen alkamisen, koska lääke ohittaa ruoansulatuskanavan. Injektiolääkitys voidaan jakaa useisiin eri tyyppeihin sen mukaan, mihin kudokseen injektio annetaan.

Intramuskulaarinen injektio annetaan lihakseen. Tämä menetelmä soveltuu lääkkeille, jotka imeytyvät hitaammin ja joita tarvitaan pidempään. Tyypillisiä lihakseen annettavia lääkkeitä ovat esimerkiksi jotkin rokotteet ja vitamiinit. Yleisimpiä pistopaikkoja ovat olkavarsi, reisi ja pakara.

Subkutaaninen injektio annetaan ihonalaiseen rasvakudokseen. Tämän antotavan kautta lääkeaine imeytyy hitaammin kuin lihakseen annettaessa, ja se soveltuu lääkkeille, jotka vaativat tasaista ja pitkäaikaista vapautumista. Esimerkkejä subkutaanisesti annettavista lääkkeistä ovat insuliini ja jotkin allergiat.

Intravenoosinen injektio annetaan suoraan laskimoon. Tämä on nopein antotapa, sillä lääke siirtyy välittömästi verenkiertoon ja saavuttaa kohde-elimensä nopeasti. Intravenoosista injektiota käytetään usein kiireellisissä tilanteissa tai kun tarvitaan tarkkaa annostelua.

Intraderminen injektio annetaan ihon läpi, sen pintakerrokseen. Tätä antotapaa käytetään harvemmin ja se soveltuu esimerkiksi allergiatesteihin tai joidenkin rokotteiden antamiseen.

Injektiolääkitys vaatii yleensä steriilejä välineitä ja asianmukaista tekniikkaa infektioiden ja muiden komplikaatioiden välttämiseksi. Lääkkeen annostelu ja pistopaikka määräytyvät aina käytettävän lääkeaineen ja hoitotavoitteen mukaan.