Infrapunateleskoopit

Infrapunateleskoopit ovat kaukoputkia, jotka on suunniteltu havaitsemaan infrapunasäteilyä. Tämä säteily on aallonpituudeltaan pidempää kuin näkyvä valo ja se liittyy lämpöön. Monet kohteet, jotka ovat liian kylmiä tai himmeitä näkyvän valon teleskoopeille, säteilevät merkittävästi infrapunaisella alueella. Tällaisia kohteita ovat esimerkiksi nuoret tähtienmuodostusalueet, pölypilvet, kaukaiset galaksit ja jopa planeetat.

Koska infrapunasäteily on lämpösäteilyä, infrapunateleskoopit on jäähdytettävä erittäin alhaisiin lämpötiloihin. Tämä johtuu siitä, että teleskoopin omat komponentit säteilevät infrapunaa lämpönsä vuoksi, mikä voisi häiritä havaintoja. Jäähdytys suoritetaan tyypillisesti nestemäisellä heliumilla tai muilla jäähdytysmenetelmillä. Usein infrapunateleskoopit sijoitetaan avaruuteen, esimerkiksi Maan ilmakehän ulkopuolelle, jotta ilmakehästä johtuva infrapunasäteilyn vaimeneminen ja häiriöt voidaan välttää. Esimerkkejä tunnetuista avaruuspohjaisista infrapunateleskoopeista ovat Spitzer-avaruusteleskooppi ja James Webb -avaruusteleskooppi.

Infrapunateleskooppien avulla tutkitaan muun muassa maailmankaikkeuden varhaisimpia vaiheita, tumman aineen ja tumman energian luonnetta sekä eksoplaneettojen ilmakehiä. Niiden kyky nähdä pölyn läpi mahdollistaa myös sellaisiin alueisiin syventymisen, jotka ovat näkyvän valon teleskoopeille pimeitä ja näkymättömiä. Infrapunatarkastelu tarjoaa siis ainutlaatuisen ikkunan maailmankaikkeuteen, täydentäen näkyvän valon ja muiden aallonpituuksien havaintoja.