Infinitiivejä

Infinitiivit eli infinitiivimuodot ovat suomen kielessä verbien ei-persoonallisia, ajallisuudeltaan vaihtelevia muotoja. Ne ilmaisevat toimintaa tai tilaa yleisellä tasolla eikä niiden tarvitse viitata tiettyyn tekijään. Infinitiivit voivat toimia sekä lauseen verbinä että nimityksenä, ja niitä käytetään monin tavoin kielessä.

Yleisimmät infinitiivimuodot ovat:

- presentti aktiivin infinitiivi, kuten puhua, lukea, syödä. Näitä käytetään esimerkiksi lausessa Haluan lukea tämän kirjan tai täytyy yrittää puhua suomea.

- nominalisoivat infinitiivimuodot, joilla toiminta käy itsenäiseksi substantiiviksi. Yleisin konversio on -minen/-minen, kuten lukeminen, kirjoittaminen, melkein kuin englannin -ing-muodot.

Infinitiivejä käytetään lauseissa monin tavoin, muun muassa:

- objektina tai predikatiivina: Haluan syödä ennen lähtöä.

- osana modaalien tai negatiivien lauseita: En osaa lähteä, On pakko päästä pois.

- osana perifrastisia rakenteita: Lähden tekemään töitä, Pitää olla lukematta sitä ennen.

Nominalisoitujen infinitiivien lisäksi suomen kielessä syntyy erilaisia ei-pääverbimuotoja, joita kutsutaan yleensä participleiksi tai adjektiivisiksi muodoiksi, sekä verbin taivutusmuotoja, joissa infinitiivimuodot voivat esiintyä sisäisesti rakenteissa. Infinitiivien avulla kieli voidaan rakentaa ilman, että kerrotaan konkreettista tekijää tai ajankohtaa, mikä tekee niistä olennaisen osan suomen lauserakenteiden joustavuutta.