Infektiotautien

Infektiotautien on yleisnimitys sairauksille, jotka johtuvat patogeenisista mikro-organismeista kuten bakteereista, viruksista, sienistä tai loisista. Ne voivat tarttua ihmisestä toiseen eri tavoin ja aiheuttaa ohimeneviä tai pitkäaikaisia sairauksia sekä lieviä että vakavia komplikaatioita.

Tartuntatavat vaihtelevat: suorakontakti ja pisaratartunta, ilmassa leijuvien hiukkasten välitys, elintarvikkeiden tai veden välityksellä sekä vektorien kuten hyttysten välityksellä. Tautien esiintyvyys vaihtelee alueittain, ja ne voivat olla endemisiä, epidemisiä tai pandemisia. Tartuntataudit voivat vaikuttaa yksilöön sekä yhteiskuntaan ja ne voivat olla erityisen vaarallisia riskiryhmille kuten iäkkäille tai immuunipuutteisille.

Diagnoosi perustuu oireisiin, potilaan taustaan sekä laboratoriotutkimuksiin (kokeet, PCR, serologia) ja joskus kuvantamiseen. Hoito kohdistuu taudin aiheuttajaan: antibiootit bakteeri-infektioihin, antiviraalit virustartuntoihin, sienilääkkeet sieni-infektioihin ja antiparasiittiset lääkkeet loistartuntoihin. Monilla infektioilla tehokas hoito edellyttää nesteytystä, tukihoitoa ja, kun tarpeen, eristystä tai karanteenia sekä rokotuksia ennaltaehkäisyyn.

Ennaltaehkäisy on tärkein keino vähentää tartuntoja: rokotteet, hyvä käsihygienia, turvallinen ruoka- ja juomaveden käsittely, turvallinen seksuaalinen käytäntö sekä vektorien torjunta. Kansanterveyslaitokset seuraavat tilannetta ja järjestävät laboratoriotutkimusten kapasiteetin sekä nopean tartuntatautien torjunnan. Haasteina ovat muun muassa antibioottien liiallinen käyttö sekä antibioottiresistenssi, uudet tartuntalajit ja ilmastonmuutoksen vaikutukset.

---