Immunosuppressiivisessa

Immunosuppressiivinen viittaa lääketieteelliseen tilanteeseen tai hoitomenetelmään, jossa immuunijärjestelmän toiminta on heikennetty tai estetty. Tällainen tila voi olla luonnollinen, kuten joissakin sairauksissa tai ikääntymisen yhteydessä, tai se voidaan saavuttaa lääketieteellisin keinoin, esimerkiksi lääkkeiden avulla. Immunosuppressiivinen tila on tärkeää esimerkiksi elinsiirtojen yhteydessä, sillä se estää potilaan immuunijärjestelmän hylkäämästä siirrettyä elintä.

Immunosuppressiiviset lääkkeet toimivat estämällä tai heikentämällä immuunisolujen, kuten T-solujen ja B-solujen, toimintaa. Näitä lääkkeitä käytetään pääasiassa autoimmuunisairauksien, kuten nivelreuman tai Crohnin taudin, hoidossa, sekä elinsiirtojen jälkeisessä hoidossa. Yleisimpiä immunosuppressiivisia lääkeryhmiä ovat kortikosteroidit, syklosporiini, takrolimuusi, sirolimuusi ja azatiopriini. Näiden lääkkeiden käyttö voi kuitenkin lisätä tartuntariskiä, sillä immuunijärjestelmän heikentyminen tekee potilaan alttiimmaksi bakteeri-, virusta- ja sienitauteille.

Immunosuppressiivinen tila voi myös olla sivuvaikutus joillekin sairauksille, kuten HIV-infektio tai syöpähoitoihin, kuten kemoterapiaan. Tällöin potilaan immuunipuolustus on heikentynyt, mikä vaatii huolellista tartuntatautien ehkäisyä. Immunosuppressiivisen tilan seurauksena voi ilmetä myös lisääntynyt riski kehittää autoimmuunisairauksia tai syöpää, sillä immuunijärjestelmän kontrolli heikkenee.

Immunosuppressiivisen hoidon tehokkuutta ja turvallisuutta seurataan säännöllisesti verikokeilla ja potilaan oireiden tarkkailulla. Hoidon tarkoituksena on saavuttaa tasapaino, jossa immuunijärjestelmän estäminen on tarpeeksi tehokasta hoidon kannalta, mutta ei liian voimakasta, jotta potilas säilyttää riittävän suojan tartunnilta.