Ilmastotyyppien

Ilmastotyyppien käsite viittaa alueiden pitkän aikavälin ilmasto-ominaisuuksien luokitteluun. Ne perustuvat tilastoihin lämpötilan ja sademäärien keskiarvoista useiden vuosikymmenten ajanjaksolla, ja ne kuvaavat millaisia ilmasto-olosuhteet ovat tyypillisiä tietyllä alueella. Tällaiset luokitukset helpottavat ymmärtämistä, maankäytön suunnittelua, maanviljelyä sekä ekosysteemien sopeutumisen arviointia.

Yleisesti käytetty järjestelmä on Köppenin ilmastoluokitus (Köppen-Geiger). Se jakaa ilmaston viiteen pääryhmään: A (tropiikki), B (kuivuus), C (lauhko meri- tai mannerilmasto), D (kylmä/mannerilmasto) ja E (jäätynyt ilmasto). Jokaisesta pääryhmästä on alatyyppimerkintöjä, jotka kuvaavat tarkempia lämpötilan ja sademäärän suhteita. Esimerkkejä ovat tropiikin kostea ilmasto Af, monsuunialueet Am ja trooppisen kuiva Aw; kuivilla alueilla BW (desert) ja BS (steppe); leutoja/merellisiä alueita kuvaavat Cfa ja Cfb sekä lämmin-kesävariantit Csa, Csb; kylmät ja subarktiset alueet Dfa, Dfb sekä napa-alueiden ET ja EF.

Ilmastosysteemit ovat tilastollisia luokitusmalleja, joiden tarkkuus riippuu käytetystä ajanjaksosta ja alueen monimuotoisuudesta. Ilmastonmuutos voi muuttaa alueiden luokituksia ajan mittaan, jolloin päivitetyt luokitukset auttavat seurannan ja suunnittelun tavoitteissa. Luokitukset ovat hyödyllisiä yleisessä viestinnässä sekä tutkimuksessa, mutta niitä on tulkittava huomioiden paikalliset poikkeamat ja mikroilmaston vaikutukset.