subarktiset

Subarktiset viittavat maantieteelliseen ja ilmastolliseen vyöhykkeeseen, joka sijaitsee arktisen alueen eteläpuolella ja taigojen sekä tundran rajalla. Alueet ovat laajoja pohjoisia maanosia ja niiden rannikoita, ja niihin kuuluu osia Pohjois-Amerikasta, Euroopasta ja Aasiasta. Suomessa subarktiset alueet sijaitsevat muun muassa Lapin länsiosissa ja pohjoisessa, jossa vuodenaikojen vaihtelu on suurta.

Ilmastoltaan subarktiset alueet ovat tyypillisesti pitkien, ankaroiden talvien ja lyhyiden, viileiden kesien vyöhykettä. Talvet ovat pitempiä ja lumisempia, kun taas kesät ovat lyhyitä ja usein viileitä, jolloin kasvukausi on vain muutamia kuukausia. Keskimääräiset lämpötilat ovat alhaisia, ja joillakin alueilla esiintyy permafrostia. Sademäärät voivat olla kohtuullisia, mutta ne vaihtelevat merellisten ja mantereisten alueiden välillä.

Biomiltaan subarktinen vyöhyke sisältää pääosin boreaalisen taigametsän, jossa hallitsevat havupuut kuten kuusi ja mänty, sekä osia lehtipuumetsää eteläisemmillä reuna-alueilla. Pohjoisimmat osat ovat tundra-alueita. Eläimistöön kuuluvat muun muassa hirvi, poro, susi, karhu, ilves sekä näihin elinympäristöihin sopeutuneet pienpedot sekä muuttolinnut ja vesistöissä eläviä kaloja.

Asutus on harvaa; elinkeinot koostuvat poronhoidosta, metsätaloudesta sekä kalataloudesta. Metsätalous, kaivosteollisuus sekä energiantuotanto ovat tärkeitä taloudellisia toimintoja, ja joillakin alueilla on merkittäviä öljy- ja kaasukenttiä.

Ilmastonmuutos vaikuttaa subarktisiin alueisiin: lämpeneminen on jo aiheuttanut permafrostin sulamista, metsien koostumuksen ja levinneisyyden muutoksia sekä suurempaa tulipaloriskiä ja vesistöjen vedenkorkeuden muutoksia. Tämä vaikuttaa sekä ekosysteemeihin että perinteisiin elinkeinoihin.