Ilmastoriskeihin

Ilmastoriskeihin viitataan yleisesti ilmastonmuutoksen aiheuttamiin riskeihin, jotka voivat vaikuttaa talouteen, ympäristöön ja yhteiskunnan toimintaan. Ne kohdentuvat sekä yksittäisiin organisaatioihin että laajempiin järjestelmiin, kuten infrastruktuuriin, toimitusketjuihin ja rahoitusmarkkinoihin. Riskit syntyvät sekä nykyisten että tulevien ilmastonmuutoksen vaikutusten epävarmuudesta ja voimakkuudesta.

Riskiluokitus rakentuu useimmiten kolmesta pääkategoriasta: fyysiset riskit, siirtymäriskit sekä sääntely- ja markkinariskit. Fyysiset riskit kuvaavat suoria vahinkoja äärimmäisistä säänilmiöistä, kuten tulvista, kuivuudesta, lämpöaalloista ja merenpinnan noususta. Siirtymäriskit liittyvät siirtymään kohti vähähiilistä taloutta; ne koskevat teknologian, energian ja sääntelyn muutoksia sekä päästöoikeuksien hinnoittelua. Sääntely- ja markkinariskit syntyvät säädäntömuutoksista, standardien soveltamisesta sekä finanssimarkkinoiden reaktioista ilmasto- ja kestävän kehityksen vaatimuksiin.

Arviointi ja hallinta: Organisaatiot voivat kartoittaa ilmastoriskit, soveltaa skenaariopohjaisia analyyseja ja toteuttaa stressitestejä sekä toimenpiteitä sopeutumisen ja resilienssin parantamiseksi. Tavoitteena on tunnistaa herkät alat, arvoketjut ja toiminnot sekä vahvistaa kykyä vastata sekä lyhyen että pitkän aikavälin ilmastohaasteisiin.

Vaikutukset näkyvät erityisesti rahoitus-, kiinteistö-, energian- ja maatalousaloilla sekä julkisessa sektorissa. Esimerkkejä ovat omaisuuserien arvojen heilahtelut, vakuutusmaksujen muutokset, rakennusten kestävyysvaatimukset sekä toimitusketjuviiveet.

Rahoitus- ja raportointikontekstissa ilmastoriskeihin kiinnitetään yhä enemmän huomiota. Kansainväliset suositukset, kuten Task Force on Climate-related Financial Disclosures (TCFD), sekä EU:n säädökset ja ohjeet CSRD ja muut ilmasto- ja kestävyysstandardit ohjaavat yrityksiä tunnistamaan, arvioimaan ja raportoimaan ilmastoihin liittyviä riskejä.