Ilmastonsäätely

Ilmastonsäätely viittaa ihmisen toimiin, joilla pyritään muuttamaan ilmakehän koostumusta tai heijastavuutta hallitakseen maapallon ilmastoa. Tavoitteena on usein hillitä ilmastonmuutoksen haitallisia vaikutuksia, kuten globaalia lämpenemistä. Ilmastonsäätely jaetaan yleensä kahteen pääluokkaan: aurinkoenergian säätelyyn ja hiilidioksidin poistoon ilmakehästä.

Aurinkoenergian säätelyyn kuuluu menetelmiä, jotka pyrkivät vähentämään Maahan saapuvaa auringon säteilyä. Yksi ehdotettu menetelmä on stratosfäärin aerosolipäästö, jossa heijastavia hiukkasia, kuten rikkidioksidia, ruiskutettaisiin ilmakehän yläosiin jäljittelemään tulivuorenpurkausten viilentävää vaikutusta. Toinen menetelmä on pilvien kirkastaminen merisuolahiukkasilla, joiden uskotaan lisäävän meripilvien heijastavuutta. Myös avaruuteen sijoitettavien aurinkosuojausten käyttöä on ehdotettu.

Hiilidioksidin poisto ilmakehästä tähtää kasvihuonekaasujen, erityisesti hiilidioksidin, pitoisuuden vähentämiseen. Tähän kuuluvat luonnolliset ja teknologiset menetelmät. Luonnollisia menetelmiä ovat metsittäminen ja uudelleenmetsittäminen sekä maaperän hiilensidontaa parantavat maanviljelykäytännöt. Teknologisia menetelmiä ovat muun muassa suora ilmakaappaus, jossa hiilidioksidia erotetaan suoraan ilmasta, ja bioenergia yhdistettynä hiilidioksidin talteenottoon ja varastointiin (BECCS).

Ilmastonsäätelyyn liittyy merkittäviä eettisiä, oikeudellisia ja poliittisia kysymyksiä. Mahdollisia haittavaikutuksia, kuten muutoksia sademalleissa, äärimmäisiä sääilmiöitä ja globaalia epätasa-arvoa, on tutkittava perusteellisesti. Myös ilmastonsäätelyn käyttöönottoon ja valvontaan liittyvät kansainväliset sopimukset ovat monimutkaisia. Tiede ei ole vielä yksimielinen ilmastonsäätelymenetelmien turvallisuudesta, tehokkuudesta ja toivottavuudesta.