Ilmastonlämmityspotentiaali

Ilmastonlämmityspotentiaali, lyhennettynä GWP (Global Warming Potential), on mittari, jolla kuvataan kasvihuonekaasun kykyä absorboida lämpöä ilmakehässä ja siten vaikuttaa ilmaston lämpenemiseen tietyn ajanjakson aikana. Se ilmaistaan suhteessa hiilidioksidin (CO2) lämmitysvaikutukseen. Hiilidioksidin GWP-arvo on määritelty ykköseksi.

GWP-arvo riippuu kaasun kyvystä absorboida infrapunasäteilyä, sen ilmakehässä viettämästä ajasta ja muista tekijöistä. Esimerkiksi metaani (CH4) on voimakkaampi kasvihuonekaasu kuin hiilidioksidi lyhyellä aikavälillä, ja sen GWP-arvo on yleensä korkeampi, noin 25-28 yli 100 vuoden ajanjaksolla. Typpioksiduulin (N2O) GWP-arvo on huomattavasti korkeampi, noin 298.

Ilmastonlämmityspotentiaalia käytetään vertailemaan eri kasvihuonekaasujen ilmastovaikutuksia ja asettamaan päästörajoituksia. Se auttaa ymmärtämään, mitkä kaasut ovat merkittävimpiä ilmastonmuutoksen kiihdyttäjiä ja kohdistamaan toimenpiteitä niiden päästöjen vähentämiseksi. GWP-arvon laskentaan käytetään usein 100 vuoden ajanjaksoa, mutta myös muita ajanjaksoja, kuten 20 tai 500 vuotta, voidaan käyttää tarkemman kuvan saamiseksi eri kaasujen pitkäaikaisvaikutuksista. Eri ajanjaksot korostavat eri tavoin kaasujen ominaisuuksia.