Ilmastoinnissa

Ilmastoinnissa tarkoitetaan rakennusten sisäilman hallintaa siten, että lämpötila, kosteus, ilmanvaihto ja ilmanlaatu ovat sopivia asuin- ja työtilojen käyttöä varten. Tavoitteena on terve, miellyttävä ja energiataloudellinen sisäilmasto sekä tilojen käyttäjien hyvinvointi.

Keskeiset osa-alueet ovat ilmanvaihto, lämmitys tai jäähdytys sekä ilman puhdistus ja kosteuden hallinta. Ilmankiertoa voidaan muuttaa ulkoilmasta tuoduilla ja sisätiloista poistettavilla ilmavirtauksilla sekä suodattimien avulla. Kosteuden säätely on tärkeää, sillä liian kostea tai liian kuiva ilma vaikuttaa sekä terveyteen että rakennusten rakenteisiin. Puhdistus voi sisältää hiukkas- ja mikrobisuodatusta sekä mahdollisesti ilmanhygienian parantavia ratkaisuja kuten hiilidioksidin mittausta tilapäisiin toimenpiteisiin.

Järjestelmätyyppejä ovat luonnollinen ilmanvaihto, jossa ilmavirrat syntyvät rakennuksen rakenteen ja ikkunoiden kautta, sekä koneellinen ilmanvaihto, joka käyttää puhaltimia ja ilmavirtoja säädeltyyn ilmanvaihtoon. Koneellisessa ilmanvaih­dossa voidaan yhdistää lämmön tai kosteuden talteenottoa sekä tulo- ja poistoilman eriyttämistä, jolloin energiaa säästetään. Lisäksi on tilanne- ja käyttötarkoituksesta riippuen ilmastointijärjestelmiä, jotka tarjoavat sekä jäähdytystä että lämmitystä sekä ilmanpuhdistusta.

Suunnittelu, käyttöönotto ja säännöllinen huolto ovat olennaisia ilmastoinnin tarkoituksenmukaisessa toiminnassa. Suunnittelussa huomioidaan rakennuksen käyttötarkoitus, ilmanvaihdon tarve, energiatehokkuus ja sisäilman laatu sekä suodatustarpeet.

Ilmastoinnin toimintaa säätelee sekä rakennusmääräykset että suositukset, ja tehokas järjestelmä pyrkii minimoimaan ympäristövaikutukset samalla kun varmistaa käyttäjien terveyden ja mukavuuden.