Ilmansaastuminen

Ilmansaastuminen viittaa ilmakehän epäpuhtauksien, kuten kaasujen, kiinteiden hiukkasten ja biologisten materiaalien, esiintymiseen sellaisina pitoisuuksina, jotka ovat haitallisia ihmisten terveydelle, muille eläville organismeille, ympäristölle tai rakenteille. Ilmansaasteita syntyy sekä luonnollisista lähteistä, kuten tulivuorenpurkauksista ja metsäpaloista, että ihmisen toiminnasta, kuten teollisuuden päästöistä, liikenteestä ja maataloudesta.

Yleisimpiä ilmansaasteita ovat pienhiukkaset (PM), typen oksidit (NOx), rikkidioksidi (SO2), otsoni (O3) ja hiilimonoksidi (CO). Nämä epäpuhtaudet voivat aiheuttaa monenlaisia terveyshaittoja, kuten hengitystieongelmia, sydän- ja verisuonisairauksia ja jopa syöpää. Ne voivat myös vahingoittaa kasvillisuutta, happamoittaa vesistöjä ja maaperää sekä edistää ilmastonmuutosta.

Ilmansaastumisen torjuntaan pyritään vähentämällä päästöjä esimerkiksi puhtaammilla polttoaineilla, tehokkaammilla suodatusjärjestelmillä ja vähäpäästöisemmällä liikenteellä. Kansainväliset sopimukset ja kansallinen lainsäädäntö asettavat raja-arvoja päästöille ja pyrkivät parantamaan ilmanlaatua. Ilmanlaadun seuranta on tärkeää saastumisen tason arvioimiseksi ja toimenpiteiden tehokkuuden varmistamiseksi.