Ilmansaasteista

Ilmansaasteista tarkoitetaan ilmanlaadun heikkenemiseen johtavia aineita ja hiukkasia, jotka voivat aiheuttaa terveysriskin, haitata ekosysteemejä sekä vaikuttaa ilmastoon. Keskeisimpiä ilmansaasteita ovat pienhiukkaset (PM2.5, PM10), otsoni (O3), typen oksidit (NOx), rikkioksidi (SO2), hiilimonoksidi (CO) sekä haihtuvat orgaaniset yhdisteet (VOC) ja ammoniakki (NH3).

Ilmansaasteet syntyvät pääasiassa liikenteestä, energiantuotannosta, teollisuudesta sekä maataloudesta. Myös luonnolliset lähteet kuten metsäpalo- ja pölypäästöt sekä merialueiden aerosolit voivat vaikuttaa ilmanlaatuun. Kaupungeissa liikenne on usein tärkein lähde, kun taas teollisuus ja maatalous voivat olla merkittäviä erityisesti pienhiukkasille ja ammoniakille.

Pitkäaikainen altistuminen ilmansaasteille liittyy hengitys- ja verenkiertoelimistön sairauksiin sekä ennenaikaiseen kuolemaan. Erityisesti pienhiukkasten ja otsonin epäpuhtaudet vaikuttavat lapsiin, vanhuksiin ja kroonisesti sairaisiin. Ilmansaasteet voivat heikentää viljelykasvien satoa sekä vaikuttaa luonnon monimuotoisuuteen ja ekosysteemien terveyteen.

EU:n ilmanlaatu-direktiivit sekä WHO:n suositukset ohjaavat tavoite- ja raja-arvoja. Suomessa ilmanlaadun seuraamisesta vastaavat viranomaiset SYKE ja Ilmatieteen laitos, jotka ylläpitävät mittausverkostoja ja tiedottavat tuloksista. Tiedot esitetään yleensä pitoisuuksina mikrogrammoina kuutio-metrissä (µg/m³).

Päästöjen vähentäminen on keskeinen keino parantaa ilmanlaatua. Toimet voivat sisältää siirtymisen puhtaampaan liikenteeseen, energiantuotannon päästöjen puhdistukseen, teollisuuden päästörajoihin, maatalouden ammoniakki-päästöjen vähentämiseen sekä kaupunkisuunnittelua, joka vähentää tarvetta ajamiseen. Yksittäinenkin toiminta, kuten kuljetusvalintojen muuttaminen, voi pienentää lähialueen pitoisuuksia.

Tilanne vaihtelee maittain; monissa kehittyneissä maissa ilmanlaatu on parantunut viime vuosikymmeninä, mutta ilmansaasteet ovat edelleen tärkeä haaste suurissa kaupungeissa ja teollisuusalueilla.