Ilmanjäähditys

Ilmanjäähditys on jäähdytysmenetelmä, jossa lämpö siirretään suoraan ympäröivään ilmaan. Tämän toteuttavat yleensä lämpölevyt tai jäähdytyspinnat sekä ilman avulla syntyvä konvektio. Jäähdytys voi olla aktiivista, jolloin ilmavirran aikaansaamiseksi käytetään puhaltimia, tai passiivista, jossa konvektio tapahtuu luonnollisesti ilman liikettä.

Periaate on yksinkertainen: lämpö siirtyy laitteen lämpöpinnalta johtumisen kautta suuremmalle pinta-alalle, jolta se siirtyy ilmaan. Ilma kiertää pois jäähdyttävältä pinnalta, jolloin tilalle saapuu viileämpää ilmaa. Lämpöjohtavuus, ilmanvirtauksen hallinta ja lämmönsiirtopintojen suunnittelu vaikuttavat kokonaistehoon.

Sovellukset ja tyypit: ilmaanjäähdystä käytetään laajalti elektroniikassa ja tietokonealalla sekä pienemmissä teollisissa jäähdytysratkaisuissa. Aktiivisessa ilmanjäähdytyksessä käytetään usein tuulettimia ja mahdollisia ilmanohjauksia, kun taas passiivinen ilmanjäähditys nojaa suurentuneisiin lämpölevyihin ja luonnolliseen konvektioon. Rakennusten ilmanjäähdytyksessä tarkoitetaan usein tilojen jäähdytystä ilmanvaihdon kautta, kuitenkin ilman erillistä nestejäähditystä.

Edut ja rajoitukset: ilmanjäähditys on kustannustehokas ja yksinkertainen ratkaisu, eikä nestevuotojen riskiä ole. Se voi olla hiljaisempi ja vaatia vähemmän ylläpitoa, erityisesti passiivisissa järjestelyissä. Rajoitteet liittyvät jäähdytystehoon: suurilla kuormilla ja korkeissa ympäristön lämpötiloissa ilmanjäähditys on vähemmän tehokas kuin nestejäähdytys, ja se vaatii hyvän ilmanvaihdon sekä säännöllistä pölynpoistoa.