Ilmakuva

Ilmakuva, tai ilmakuvaus, tarkoittaa still-kuvien tai liikkuvan kuvan tallentamista ilmasta käsin. Se kattaa valokuvauksen sekä elokuva- ja televisiotuotannot sekä kartoitus- ja tutkimuskäyttöä. Ilmakuva voidaan ottaa lentokoneesta, helikopterista, droonista tai muulla lentävän aluksen keinoin. Kehittyneet vakaajat ja gimbalit sekä erilaisten sensorien käyttö mahdollistavat laajat maisemat sekä tarkat yksityiskohdat sekä vakaat, laadukkaat kuvat myös liikkeessä.

Historia: ilmakuvaus sai alkunsa varhaisen ilmailun myötä ja kehittyi 1900-luvulla kartoitus- ja infrastruktuuriprojektien tukena. Digitaalisen kuvauksen yleistyminen sekä droonien nopea kehitys ovat mullistaneet alan, tehden ilmakuvaamisesta aiempaa edullisempaa ja saavutettavaa.

Käyttökohteet: elokuva- ja televisiotuotannot sekä valokuvamarkkinointi, uutiskuvaukset, kartoitus ja maanmittaus, maatalous-, ympäristö- ja luonnonvarojen seuranta sekä rakennus- ja kiinteistöala.

Lainsäädäntö ja turvallisuus: ilmakuvausta säädellään ilmailulainsäädännöllä sekä paikallisilla säännöksillä. Luvat, lennonrajoitukset, yksityisyyden suoja sekä turvallinen etäisyys ihmisistä ja infrastruktuurista ovat keskeisiä. Sään, näkyvyyden ja laskeutumisolosuhteiden huomiointi on välttämätöntä.

Ilmakuva on monipuolinen kuvausmenetelmä, joka yhdistää teknisen osaamisen ja visuaalisen tiedon tuottamisen laajoissa maisemissa sekä tarkassa kartoituksessa.