Ikärappeuman

Ikärappeuma, lääketieteellinen nimitys ikärappeumalle (age-related macular degeneration, AMD), on yleinen verkkokalvon makulan alueen sairaus, joka heikentää keskusherkän näön. Sairaudella on kaksi päämuotoa: kuiva ikärappeuma ja märkä ikärappeuma. Kuivassa muodossa makulan alueen solujen toiminta heikkenee ja verkkokalvon alle kertyy drusen-nimisiä aineksia, mikä etenee hitaasti. Märkä ikärappeuma johtuu makulan alle syntyvien uusien verisuonten kasvusta, jolloin turvotus, verenvuoto ja arpikudokset voivat nopeasti vahingoittaa keskimmäistä näköä.

Riskitekijöitä ovat ikä (yleensä yli 60 vuotta), tupakointi, perinnölliset tekijät sekä tietyt geneettiset variantit, kuten CFH ja ARMS2. Muita riskitekijöitä ovat ylipaino, korkea verenpaine, huono ruokavalio ja UV-säteilyaltistus.

Oireina voivat olla keskiosan näön heikkeneminen ja viivojen vääristyminen (metamorfopsia). Tutkimuksessa silmälääkäri voi havaita makulan muutokset, ja diagnoosi tukevat kuvantamismenetelmät kuten optinen koherenssikuvaus OCT sekä fluoresenssian angiografia, jos tarvetta.

Hoito ja hallinta: Kuivaa ikärappeumaa ei voi parantaa, mutta etenemistä voidaan hidastaa AREDS2-ravintolisillä, jotka sisältävät antioksidantteja sekä luteiinia ja zeaksantiinia sekä sinkkiä. Märkää ikärappeumaa hoidetaan ensisijaisesti anti-VEGF-lääke-injektioilla silmään säännöllisin aikavälein (esim. ranibizumab, aflibercept, brolucizumab); toisinaan voidaan käyttää fotodynaamista terapiaa tai laserhoitoa. Säännöllinen seuranta on tärkeää.

Ennuste ja epidemiologia: AMD on kehittyneissä maissa yleisin pysyvän näönmenetyksen syy iäkkäässä väestössä. Sairauden muoto ja aikaisuus vaikuttavat näkemykseen; märkä muoto voi aiheuttaa nopeaa näönmenetystä, mutta asianmukaisella hoidolla voidaan säilyttää tai parantaa näköä.