Ihmisoikeuslainsäädännön

Ihmisoikeuslainsäädäntö on oikeusnormien kokonaisuus, joka turvaa ihmisarvon ja perusoikeudet sekä oikeudellisen suojan yksilöille ja ryhmille. Se kattaa sekä kansainväliset ja alueelliset velvoitteet että kansallisen lainsäädännön sekä oikeuskäytännön. Keskeisiä periaatteita ovat yhdenvertaisuus, oikeudenmukaisuus sekä vapauksien ja oikeuksien suoja ympäri elämän eri osa-alueita.

Kansainväliset ja alueelliset juuret löytyvät YK:n ihmisoikeusjulistuksesta sekä ICCPR:stä ja ICESCR:stä. Euroopassa keskeisiä ovat Euroopan ihmisoikeussopimus ja sen tuomioistuin sekä EU:n perusoikeuskirja. Näitä velvoitteita toimeenpannaan kansallisella lainsäädännöllä, ohjaamalla sekä oikeudellista käytäntöä että kansalaisten oikeusturvaa.

Suomessa perusoikeudet sisältyvät perustuslakiin. Ne turvaavat muun muassa henkisen ja fyysisen koskemattomuuden, vapauden ja turvallisuuden, yksityiselämän suojan, sananvapauden sekä kokoontumis- ja yhdistymisvapauden, oikeudenmukaisen oikeudenkäynnin sekä tasaarvoisen kohtelun. Kansallinen lainsäädäntö täydentää näitä oikeuksia ja tarttuu erityiskysymyksiin kuten sosiaalisiin oikeuksiin ja omistusoikeuteen.

Toteutusta valvovat itsenäiset viranomaiset kuten oikeusasiamies ja oikeuskansleri sekä oikeuslaitoksen toiminta. Kansainvälinen valvonta tapahtuu YK:n mekanismien sekä Euroopan ihmisoikeustuomioistuimen kautta sekä EU:n oikeusjärjestelmän kautta.

Haasteina ovat teknologian kehitys, yksityisyyden suojan ja tiedonsaannon tasapaino, syrjinnän ehkäisy sekä lainsäädännön ja sen soveltamisen yhdenmukaistaminen sekä maahanmuuttoon liittyvät kysymykset.