Ihmiskokemus

Ihmiskokemus viittaa yksilön subjektiiviseen ja tietoisesti koettuun olemiseen. Se kattaa ajatukset, tunteet, aistit, muistot ja toimintatavat sekä sosiaalisen ja kulttuurisen kontekstin, jossa ihminen elää. Jokaisen ihmisen kokemus maailmasta on ainutlaatuinen, mutta se voidaan jakaa yleisiin ulottuvuuksiin: kognitiivinen, emotionaalinen, sensorinen, sosiaalinen sekä identiteetin ja elämän narratiivin rakentuminen. Tällainen kokemus ei ole vain yksilön sisäinen prosessi, vaan myös vuorovaikutuksen ja kulttuurin kautta muodostuvaa, toisiinsa kietoutunutta ymmärrystä maailmasta.

Filosofisesti ihmiskokemus on ollut keskeinen kysymys esimerkiksi fenomenologiassa ja eksistentialismissa. Fenomenologiset suuntaukset pyrkivät kuvaamaan kokemuksen rakenteita tässä ja nyt ilman ennakkoluuloja, kun taas eksistentialistit korostivat vapauden, vastuullisuuden ja ruumiillisuuden merkitystä ihmisen olemisessa. Monilla tieteenaloilla ihmiskokemus on ymmärretty "elämyskokemuksena" eli lived experience -käsitteenä, jota tutkimuksessa pyritään lähestymään sekä kertomuksellisesti että kontekstuaalisesti.

Käytännössä ihmiskokemusta tutkitaan ja sovelletaan kvalitatiivisen tutkimuksen, haastattelujen, narratiivisen toiminnan ja etnografian keinoin. Sovellukset ulottuvat terveydenhuollosta ja psykologiasta koulutukseen, suunnitteluun sekä palvelu- ja käyttäjäkokemuksen kehittämiseen. Kulttuuri, kieli ja yksilön historia muokkaavat kokemusta, mikä korostaa henkilökohtaisen ja yhteisöllisen näkökulman yhteistoimintaa ihmisen arjen ymmärtämisessä.