Identiteettikriisit

Identiteettikriisit, suomeksi myös identiteettikriisi, viittaa psykologiseen kehitysvaiheeseen tai tilanteeseen, jossa yksilö pohtii ja kyseenalaistaa omaa identiteettiään. Tämä prosessi sisältää usein epävarmuutta omista arvoista, uskomuksista, tavoitteista ja rooleista elämässä. Erik Eriksonin psykososiaalisen kehitysteorian mukaan identiteettikriisi on keskeinen osa nuoruusvaihetta, noin 12–18 ikävuoden välillä. Tässä vaiheessa nuoret pyrkivät muotostamaan yhtenäisen käsityksen itsestään erillisenä aikuisista.

Identiteettikriisi ei ole luonteeltaan pelkästään negatiivinen, vaan se on myös luonnollinen ja usein välttämätön osa yksilön kasvua. Kriisin aikana yksilö voi kokeilla erilaisia rooleja, ihmissuhteita ja elämäntapoja etsiessään sitä, mikä tuntuu aidolta ja merkitykselliseltä. Onnistunut identiteetin rakentaminen kriisin seurauksena johtaa vahvempaan itsetuntemukseen ja selkeämpään suuntaan elämässä. Toisaalta pitkittynyt tai ratkaisematon identiteettikriisi voi johtaa ahdistukseen, epävarmuuteen ja vaikeuksiin tehdä päätöksiä.

Identiteettikriisiä voivat laukaista erilaiset elämäntapahtumat, kuten muutto, opiskelun aloittaminen, työpaikan vaihto, parisuhdeongelmat tai ikääntymiseen liittyvät pohdinnat. Kriisin ratkaisu voi ilmetä monin eri tavoin, eikä kaikilla ihmisillä ole samanlaista kokemusta tai lähestymistapaa identiteetin muotoutumiseen.