IRRmenetelmien

IRRmenetelmien tarkoituksena on määrittää sijoituksen sisäinen korkokanta, eli sen korko, jolla projektin NPV (netto nykyarvo) on nolla. Tämä korko kuvastaa projektin taloudellista tuottoa ja sitä käytetään hankkeiden vertailuun sekä tavoitteiden asettamiseen.

IRR:n löytämiseksi käytetään numeerisia menetelmiä, kuten Newton-Raphson, bisection ja sekantti. Nämä ovat iteratiivisia prosesseja, koska suljettua analyyttista ratkaisua ei aina ole. Useimmat laskimet ja ohjelmistot toteuttavat näitä algoritmeja. Mikäli kassavirrat ovat epäkonventionaalit, eli rahavirtoja tulee sekä miinus- että plusvaiheissa useaan otteeseen, voi IRR-arvoja olla useita.

MIRR, eli modified IRR, parantaa IRR:n käytettävyyttä muuttamalla reinvestointiasetuksia. MIRR käyttää toiseen kertakäytölliseen reinvestointikorkoon sopivaa arvoa (esim. kustannuskorkoa) ja rahoituskorkoa, jolloin ongelma useista IRR-arvoista vähenee. Tämä tuottaa usein johdonmukaisemman ja käytännöllisemmän vertailuluvun hankkeiden välillä.

Rajoitukset: IRR ei aina huomioi projektin kokoa eikä se välttämättä heijasta todellista taloudellista kannattavuutta, erityisesti kun kassavirtojen ajoitus poikkeaa tai projektien välillä on eri mittakaava. Tämän vuoksi päätöksenteossa kannattaa käyttää lisäksi NPV:ta tai MIRR:iä, jotka voivat tarjota vakaamman ja selkeämmän vertailukriteerin.