IParkkitehtuuri

IP-arkkitehtuuri kuvaa IP-verkkojen suunnittelun ja hallinnan periaatteet. Se määrittelee, miten IP-osoitteet ja aliverkot jaetaan, miten pakettien reititys järjestetään sekä miten tiedon kulku ja turvallisuus toteutetaan eri verkoissa. Keskeistä on osoitteiden yhteensopivuus IPv4:n ja IPv6:n välillä sekä siirtymät näiden tekniikoiden välillä.

Keskeisiä komponentteja ovat osoitteistus (IPv4/IPv6), aliverkkoituminen ja reititys. Reititysprotokollat kuten OSPF ja BGP määrittävät, miten reitit lasketaan ja päivitetään. NAT, DHCP ja DNS sekä ARP/ICMP tukevat osoitteiden hallintaa ja verkon diagnostiikkaa. Turvallisuus huomioidaan palomuurein ja VPN-yhteyksin.

Arkkitehtuurin käytännön mallit vaihtelevat: yritykset voivat noudattaa hierarkista suunnittelua tai spine-leaf -mallia datakeskuksissa. Palveluntarjoajat käyttävät globaalia BGP-pohjaista reititystä ja monihakua. IPv6:n käyttöönotto etenee, ja NATin rooli pienenee IPv6:n yleistyessä. SDN- ja NFV-tekniikat sekä pilvi- ja edge-ympäristöt vaikuttavat arkkitehtuuriin.

IETF on keskeinen standardointielin IP-arkkitehtuurille, ja RFC-dokumentit määrittelevät osoitteistus-, reititys- ja turvallisuuskäytännöt. Kehitys keskittyy skaalautuvuuteen, hallittavuuteen ja ohjelmallisuuteen sekä uusien verkkotekniikoiden integrointiin.