Höyrykoneiden

Höyrykoneet ovat koneita, joissa höyryn paine ja lämpöenergia muunnetaan mekaaniseksi työksi. Höyry tuotetaan boilerissa polttoaineen palamisen seurauksena, jolloin veden paine nousee ja muodostuu höyryä. Korkeapaineinen höyry siirtyy sylinteriin ja työntää mäntää; mäntän liike välitetään kampiakselille tai muulle mekanismille, jolloin syntyy pyörivä tai muu käyttökelpoinen liike. Höyrykoneet ovat olleet keskeinen voimanlähde teollisessa tuotannossa, liikenteessä ja sähköntuotannossa vuodesta 1700-luvulle lähtien.

Historiaa hallitsevat varhaiset tehonlähteet kehittivät Thomas Savery ja Thomas Newcomen 1600–1700-luvuilla. James Wattin 1760–1780-luvuilla tekemät parannukset, kuten erillinen kondensaattori, merkittävästi paransivat hyötysuhdetta. 1800-luvulla kehitettiin suuria pistokoneita sekä meri- ja rautatiekäyttöön tarkoitettuja koneita; teollinen vallankumous sai lisäkasvua näiden kapineiden avulla.

Nykyisin suurin osa suuritehoisista sovelluksista perustuu höyryturbiineihin, jotka käyttävät korkeapaineista höyryä sähköntuotantoon ja teollisuuteen. Höyrykoneita käytetään edelleen joissakin stationaarisissa voimalaitoksissa sekä historiallisissa museoissa ja veturikalustossa. Höyrykoneiden kehitys johti energian muuntamisen parempiin menetelmiin ja suurempaan tehokkuuteen, joita nykyaikaiset voimalaitokset hyödyntävät edelleen.