Hyödykederivaatioita

Hyödykederivaatioita ovat finanssi-instrumentteja, joiden arvo perustuu hyödykkeen hinnan kehitykseen. Hyödykkeisiin voivat kuulua energia (öljy, kaasu), metallit (kulta, kupari), maataloustuotteet (vilja, kahvi, sokeri) sekä muut raaka-aineet. Derivaatioita käytetään sekä riskien hallintaan että hinnanvaihteluiden spekulointiin.

Yleisimmät tyypit ovat futuureja, forwards-sopimuksia, optioita ja swap-sopimuksia. Futuureja on standardoituja ja niillä käydään kauppaa pörsseissä; niihin liittyy margin- ja clearing-velvoitteita. Forwards-sopimukset ovat OTC-sopimuksia, räätälöityjä ja niihin liittyy yleensä suurempi luottoriski. Optiot ovat oikeuksia, ei velvoitteita, ostaa tai myydä hyödyke ennalta sovittuun hintaan. Swap-sopimukset vaihtavat hintariskin kahden vastapuolen välillä, esimerkiksi kiinteän ja muuttuvan hinnan välillä.

Sopimukset voivat päättyä rahalliseen selvitykseen (cash settlement) tai fyysiseen toimitukseen. Eniten markkinoilla käytetty on rahallinen selvitys, mutta joidenkin raaka-aineiden kohdalla fyysinen toimitus voi olla osana tapausta. Kaupankäynti tapahtuu sekä pörsseissä (standardoitujen futuureiden) että OTC-markkinoilla (forwards, swaps). Clearing-velvoitteet ja marginaalivaatimukset vähentävät vastapuoliriskiä.

Käyttötarkoitukset: riskien hallinta hinnanvaihteluilta, hintatiedon tuottaminen ja lisääntynyt likviditeetti raaka-ainemarkkinoille. Osallistujia ovat tuottajat, kuluttajat, sijoitusyhtiöt, hedge-rahastot sekä muut kaupankäyntiä harjoittavat toimijat sekä pörssit ja clearing-instituutiot.

Sääntely: commodity derivatives ovat kohteena sekä kansallisessa että kansainvälisessä sääntelyssä. Esimerkiksi Euroopassa EMIR ja MiFID II sekä Yhdysvalloissa Dodd-Frank -lainsäädäntö ja CFTC/SEC-sääntely noudattavat clearing- ja raportointivaatimuksia. Riskeinä ovat markkinariski, luottoriski, likviditeettiriski ja monimutkaisuus.