Hyytymisongelmat

Hyytymisongelmat ovat veren hyytymisjärjestelmän toimintahäiriöitä, jotka voivat ilmetä liiallisena vuotamisen riskinä tai päinvastoin liiallisena veritulppien muodostumisena. Ne voivat olla synnynnäisiä (perinnöllisiä) tai hankittuja sairauksia, ja ne vaikuttavat veren hyytymisprosessin eri vaiheisiin.

Kategorioita ovat sekä vuotohäiriöt että liialliset hyytymisriskit. Synnynnäisiä vuotohäiriöitä ovat esimerkiksi hemofilia A ja B sekä von Willebrandin tauti, joissa hyytymistekijöiden tai verihiutaleiden toiminta on häiriintynyt. Synnynnäisiä taipumuksia liialliselle hyytymiselle kutsutaan yleensä trombofiliaksi, ja niihin kuuluvat muun muassa tekijä V Leiden, prothrombin-G20210A -variantti sekä proteiinisellujen C- ja S-defiitit. Myös elinjärjestelmien sairaudet (esim. maksasairaudet), K-vitamiinin puute sekä tietyt lääkkeet voivat aiheuttaa tai lisätä riskiä.

Oireet riippuvat tyypistä. Vuotohäiriöissä esiintyy helpottavaa tai pitkäkestoista vuotoa iholla, limakalvoilla, nivelissä tai lihaksissa; kuukautisvuoto voi olla erittäin runsasta. Tromboosit sijoittuvat usein syvään laskimotukokseen tai keuhkoemboliaan. Hyytymisongelmat voivat vaikuttaa elämänlaatuun ja operatiivisten toimenpiteiden riskitekijöiksi.

Diagnoosi perustuu perhe- ja sairaushistoriaan, fyysiseen tutkimukseen sekä koepitoisiin veren hyytymiskyvyn testeihin (esim. PT/INR, aPTT, hyytymistekijä‑analyysit, vWD‑ekspressio sekä geneettinen testing). Hoito räätälöidään tyypin mukaan ja voi sisältää hyytymistekijäkorvaushoitoa, desmopressiinia, antifibrinolyyttisiä lääkeaineita, K-vitamiinin korjausta sekä tarvittaessa antikoagulantteja tromboosihäiriöiden hoitoon. Ennaltaehkäisyyn ja sopeutumiseen kuuluu koulutus, rokotukset, turvalliset elämäntavat sekä suunnitelmallinen yhteistyö erikoislääkäreiden kanssa.

---