Hyvinvoinnista

Hyvinvoinnista tarkoitetaan tilaa, jossa yksilön fyysinen ja henkinen terveys sekä sosiaaliset suhteet ja elinympäristö mahdollistavat hyvän ja tarkoituksenmukaisen elämän. Hyvinvointi on sekä subjektiivinen kokemus että objektiivisten olosuhteiden summa, ja siihen vaikuttavat sekä henkilökohtaiset tekijät että yhteiskunnalliset rakenteet.

Keskusulottuvuuksia ovat fyysinen terveys, mielenterveys, sosiaaliset suhteet, elintaso sekä turvallisuus ja ympäristö. Hyvinvointia arvioidaan sekä yksilötasolla koetun tyytyväisyyden ja hyvinvoinnin tunteen perusteella että yhteiskunnan tilastotietojen, kuten terveyden, koulutuksen, asumisen ja tulojen perusteella. Hyvinvointi on vahvasti sidoksissa mahdollisuuteen osallistua ja saada tarvitsemansa tuki.

Determinantit jakautuvat yksilöllisiin tekijöihin (liikunta, uni, ravitsemus, stressinhallinta) sekä rakenteellisiin tekijöihin (tulotaso, työllisyys, koulutus, terveydenhuolto, sosiaalinen tuki, asuinympäristö, turvallisuus ja tasa-arvo). Epäoikeudenmukaisuus ja eriarvoisuus voivat heikentää hyvinvointia.

Mittaus ja politiikka: hyvinvointia seurataan sekä kansallisesti että kansainvälisesti. Käytetään subjektiivisia mittareita, kuten elämänlaatu ja hyvinvoinnin kokemukset, sekä objektiivisia tilastoja sekä kansainvälisiä indikaattoreita, kuten WHO:n suosituksia ja OECD:n Better Life -indeksi. Suomessakin hyvinvointiajattelu näkyy julkisessa terveydenhuollossa, koulutuksessa, sosiaaliturvassa sekä työ- ja perhe-elämän tukemisessa.

Kehittämistoimet kohdentuvat ennaltaehkäisyyn, varhaiseen tukeen, terveyden edistämiseen sekä yhteisöllisiin palveluihin. Hyvinvointi on keskeinen osa kestävää yhteiskuntaa ja sen parantaminen hyödyttää sekä yksilöitä että yhteisöjä.