Hypoteesitesteissä

Hypoteesitesteissä tarkoitetaan tilastollista menetelmää, jolla arvioidaan näytteeseen perustuva evidenssi populaation parametreja koskevan väitteen tueksi. Keskeisiä käsitteitä ovat nollahypoteesi H0 ja vaihtoehtoinen hypoteesi H1 sekä merkitsevyystaso alfa, usein 0,05.

Menettely etenee siten, että H0 ja H1 määritellään, valitaan sopiva testin tilastollinen mittari ja sen jakauma H0:n oletuksilla, lasketaan p-arvo tai kriittiset arvot ja tehdään päätös alfa-tason perusteella. P-arvo kertoo, millä todennäköisyydellä saamamme tulos olisi yhtä tai vielä äärimmäisempi, jos H0 olisi totta. Jos p ≤ alfa, H0 hylätään; muuten ei hylätä.

Käytännössä hypoteesitestaus tuo esiin virheitä: Type I -virhe on H0:n virheellinen hylkääminen (alfa-kustannus) ja Type II -virhe on H0:n hyväksyminen kun H1 on totta. Testin teho 1−β kuvaa tämän todennäköisyyden, ja suurempi otoskoko parantaa tehoa. Oletukset voivat olla normaalijakautuneisuus, varianssien yhtäsuuruus ja riippumattomuus, jotka vaikuttavat testin validiteettiin.

Yleisimmät testit ovat z- tai t-testi, khi-neliö- ja F-testit sekä varianssianalyysi (ANOVA); epäparametrisia vaihtoehtoja käytetään kun perusolettamukset eivät täyty. Monien testien suorittamisen yhteydessä on tärkeää huomioida useamman testauksen virheet ja harkita oikeudenmukaisia korjauksia, kuten Bonferroni-korjausta.

---