Hybridisaatiot

Hybridisaatiot ovat biologisia prosesseja, joissa kaksi erilaista yksilöä, lajia tai lajikeparia, yhdistyvät suvullisesti ja tuottavat hybrideitä. Ne voivat tapahtua luonnossa sukulaisten välillä tai olla ihmisen ohjaamaa jalostustoimintaa kasvi- ja eläinalalla. Hybridisaation seurauksena perimä yhdistyy kahdesta kantamuodosta, mikä voi vaikuttaa ominaisuuksiin kuten kukinta-aikaan, kasvunopeuteen sekä sietokykyyn ympäristötekijöille ja lisääntymiskykyyn.

Hybridisaatioissa erotellaan yleisimmin autopolyploidi ja allopolyploidi. Autopolyploidi syntyy saman lajin kromosomistojen moninkertaistumisesta; allopolyploidi muodostuu kahden eri lajin kromosomeista, jolloin perimät yhdistyvät vakaaksi, hedelmälliseksi hybridiksi.

Hybridisaatioon vaikuttavat sekä prezygotiset että postzygotiset esteet. Ennen hedelmöitymistä ilmenevät esteet voivat estää risteytyksen, esimerkiksi erilaisten lisääntymisajankohtien tai pölytysprosessien vuoksi. Jälkeläisen syntymän jälkeen ilmenevät postzygotiset esteet voivat johtaa heikosti menestyviin tai steriileihin hybrideihin.

Esimerkkejä esiintyy sekä kasvien että eläinten maailmassa. Kasveilla hybridisaatio on keskeinen keino kehittää uusia lajikkeita ja polyploideja, kuten garden strawberry (Fragaria × ananassa), joka on kahden eri Fragaria-lajin risteytyksen tuloksena. Eläinmaailmassa hybridiä syntyy esimerkiksi hevosen ja aasin risteytyksestä, joka tuottaa mäylän (mule) – usein steriilin yksilön.

Hybridisaatioilla on sekä evolutiivinen että käytännöllinen rooli: ne mahdollistavat geenien siirtämisen lajirajojen yli ja tarjoavat sopeutumiskapasiteetin lisäksi uusia mahdollisuuksia viljelyyn. Samalla ne voivat haastaa taksonomian ja herättää konservointiasioita geneettisen sekoittumisen sekä ekosysteemivaikutusten vuoksi.