Huimausjaksoja

Huimausjaksoja tarkoitetaan toistuvia tai äkillisiä huimauksen tuntemuksia, jotka voivat ilmetä pyörivänä vertigoina, epävarmuuden tunteena tai tasapainon menetyksenä. Oireet voivat kestää sekunneista minuuttien, toisinaan tunteihin, ja jaksoja voi esiintyä toistuvasti.

Yleisimmät syyt ovat benigni paroksismaalinen asentohuimaus (BPPV), ortostaattinen hypotensio, vestibulaarinen neuroniitti sekä sisäkorvan sairauksiin liittyvät tilat kuten Ménièresin tauti. Myös migreeniin liittyvä huimaus, lääkkeiden haittavaikutukset, anemia ja nestehukka voivat aiheuttaa huimausjaksoja.

Oireet vaihtelevat, mutta ne voivat sisältää pyörivän tunteen, tasapainonmenetyksen, pahoinvoinnin ja valo- tai liikeherkkyyttä. BPPV:n kohtaukset laukenevat usein pään asennon muutoksista; Ménièresin tautiin liittyy toistuvia vertigoja, kuulon heikkenemistä ja korvien soimistusta.

Kun huimaus ilmenee ensimmäisen kerran, tai sen luonne muuttuu äkillisesti, on syytä hakeutua hoitoon. Hätätapauksia ovat äkillinen neurologinen oireisto, voimakas päänsärky, tajunnanmenetys, rintakipu tai äkillinen pahoinvointi ja oksentelu sekä epäily aivoinfarktista tai aivoverenvuodosta.

Diagnoosi perustuu tarkkaan anamneesiin ja tutkimukseen. Tärkeimmät testit ovat Dix-Hallpike -koe BPPV:n toteamiseksi, vestibulaarisen toiminnan arviointi (esim. head impulse -test) sekä ortostaattisen verenpaineen mittaus. Tarvittaessa tehdään kuulontutkimus ja kuvantaminen.

Hoito kohdistuu syyn mukaan. BPPV-hoitoon käytetään asentohuimauksia (esim. Epleyn maneuvri) ja vestibulaarista kuntoutusta. Ortostaattisen hypotension hoitoon kuuluu nesteytys sekä lääkityksen tarkastelu. Ménièresin tautia hoidetaan ruokavalion muutoksilla (suolan rajoitus), diureeteilla ja tarvittaessa paikallisilla hoidoilla. Krooninen huimaus voi vaatia vestibulaarista kuntoutusta tai psykososiaalista tukea.