Huimaukseen

Huimaukseen on suomen kielen sana, jota käytetään kuvaamaan tilannetta, jossa henkilö siirtyy huimauden tilaan. Se voidaan tulkita illatiivin muotona sanasta huimaus, ja sitä käytetään pääasiassa muodollisessa tai kliinisessä tekstissä, kun halutaan korostaa siirtymää tai tilaa, jossa esiintyy huimausta. Kielessä huimaus tarkoittaa kehon tasapainon ja aistimusten häiriötä, joka voi ilmetä pyörrytyksenä, kevyenä heikotuksena tai menetettynä tasapainon tunteena.

Yleisiä aihealueita, joihin huimaukseen liittyvää ilmaisua saatetaan käyttää, ovat erotusdiagnoosit sekä potilaan tilan kuvaus tutkimuksissa. Huimaus voi johtua monista syistä, kuten nestehukan, matalapaineisen verenpaineen, veren tilavuuden muutosten, neste- tai verensokerivaihteluiden, lääkkeiden haittavaikutusten, sisäkorvan häiriöiden tai ahdistuksen seurauksena.

Kliininen arviointi huimaukseen liittyen sisältää potilaan oireiden kuvauksen, suonituksen ja verenpaineen mittauksen, tarvittaessa verikokeet sekä harkinnan mahdollisesta keuhko-, luita- tai neurologisesta tutkimuksesta. Hoito kohdistuu taustalla olevaan syyhyn ja voi sisältää nesteytystä, asennon muutoksiin tähtääviä neuvoja, lääkityksen tarkistusta sekä tarvittaessa erilaisten huimauslääkkeiden tai vestibulaarisen kuntoutuksen.

Ennaltaehkäisy keskittyy yleisiin terveysvaarojen hallintaan: riittävä nesteysminen, alkoholin käytön vähentäminen, huimauksen laukaisijoiden välttäminen sekä vanhenevan tai sairauksien vuoksi alttiiden henkilöiden säännöllinen lääketieteellinen seuranta. Huimaukseen liittyviä oireita tulisi arvioida erityisesti äkillisen, voimakkaan tai pitkäkestoisen huimauksen, äkillisen päänsäryn, rintakivun tai voimakkaan heikentymisen yhteydessä.