Hormonitoiminnalla

Hormonitoiminnalla viitataan elimistön viestintäjärjestelmään, jossa endokriiniset rauhaset erittävät hormoneja verenkiertoon ja niiden kohde-elimet reagoivat reseptoreillaan. Hormonit voivat vaikuttaa koko elimistöön tai paikallisesti sekä nopeasti että pitkäkestoisesti.

Hormoneilla on eroja rakenteen mukaan: lipofiiliset hormoneet kuten steroidi- ja kilpirauhashormonit kulkeutuvat solukalvon läpi ja sitoutuvat sisäpuolisiin reseptoreihin, mikä muuttaa geneettistä ilmentymää ja pitkäaikaista toimintaa. Vesiliukoiset hormonit kuten peptidit ja aminohormonit sitoutuvat solukalvon reseptoreihin ja käynnistävät signaalitransduktioketjuja (esim. cAMP, IP3/DAG), joilla on usein nopea, mutta lyhytaikaisempi vaikutus.

Hormonitoiminta on tiukasti säädeltyä palautesäätelyllä. Hypotalamus ja aivolisäke muodostavat pääakselin, joka yhdistää keskushermoston ja umpirauhastoiminnan. Elintoimintoja seurataan vuorokausirytmeillä ja ympäristötekijöillä, ja säätelyyn osallistuvat myös muut elimet ja kudokset.

Hormonien vaikutukset ulottuvat aineenvaihdunnasta kasvuun, lisääntymiseen ja stressin säätelyyn. Esimerkkejä ovat insuliini ja glukoosin säätely, adrenaliini, kilpirauhashormonit, kortisol sekä sukupuolihormonit estrogeeni ja testosteroni.

Hormonitoiminnassa voi esiintyä häiriöitä liiallisella tai vajaalla erityksellä, reseptorivajeilla tai resistenssillä. Hoitoja voivat olla hormonaalinen korvaushoito, agonistit/antagonistit ja ympäristötekijöiden vaikutusten vähentäminen, jos kyse on endokriineistä häiriöistä tai myrkytteisistä tekijöistä.