Hormonimuodostelmat

Hormonimuodostelmat ovat elimistön kudoksia, solu-ryhmiä tai yksittäisiä soluja, jotka erittävät hormoneja. Näiden hormonit kulkevat verenkierron kautta kohdekudoksiin, joissa ne säätelevät solujen toimintaa, aineenvaihduntaa ja elimistön tasapainoa. Hormonimuodostelmat muodostavat endokriinisen järjestelmän.

Yleisimmät hormonimuodostelmat ovat endokriiniset rauhaset, kuten aivolisäke (hypophysis), kilpirauhanen (glandula thyroidea), lisäkilpirauhaset, lisämunuaiset ja haima sekä muut kudosrakenteet, jotka erittävät hormoneja difuusion kautta. Lisäksi on neuroendokriinisia soluja sekä difuusin endokriinistä toimintaa ylläpitäviä kudoksia, kuten mahan- ja suoliston epiteelissä sekä rasva- ja immuunisoluissa. Näillä soluilla voi olla sekä rauhasesinteen että difuusion kautta tapahtuvaa hormonieritystä.

Synty ja säätely: Hormoneja valmistetaan soluissa, varastoidaan ja vapautetaan solunsisäisistä mekanismeista, kuten eksosytoidulla vapautumisella. Vapautumista säätelevät monimutkaiset säätelyreitit, jotka voivat olla hormonaalisia palautesilmukoja, hermostollisia ärsykkeitä tai paikallisia kudostekijöitä. Kun ne vapautuvat, ne kulkeutuvat verenkierron kautta kohdekudoksiin ja sitoutuvat solujen vastaanottajiin.

Tehtävät: Hormoneilla on laaja-alaisia tehtäviä: aineenvaihdunnan säätely, kasvun ja kehityksen ohjaus, nestetasapainon ja elektrolyyttitasapainon ylläpito, lisääntymisen hallinta sekä immuunijärjestelmän säätely. Esimerkkejä ovat insuliini ja glukagon (haima), kilpirauhashormonit, kortisol sekä suoliston ja ruuansulatuskanavan hormonit kuten gastrin ja CCK.

Kliininen merkitys: Hormonaalisen tuotannon säätelyn häiriöt voivat johtaa sairauksiin, kuten diabetes mellitus, kilpirauhassairaudet ja lisämunuaiskehityksen ongelmat sekä kasvuhäiriöt. Endokriinisen järjestelmän arviointi ja hoito perustuvat veren hormonipitoisuuksien mittauksiin sekä kuvantamistutkimuksiin.