Hintavarmuus

Hintavarmuus tarkoittaa mekanismia tai sopimusehtoa, jolla tarjotun tuotteen tai palvelun hinnan vaihtelu on rajoitettu tietyn ajanjakson tai tiettyjen ehtojen mukaan. Tavoitteena on tarjota ostajalle tai käyttäjälle ennustettavuutta ja suojata hintavaihtelun talousvaikutuksilta. Hintavarmuus voi koskea yksittäisiä tuotteita, koko hankintaketjua tai finanssi- ja energiatuotteita.

Hintavarmuutta voidaan saavuttaa useilla keinoilla, kuten kiinteähintainen sopimus, hintavarmuuslausekkeet, hintasidonnaiset korotukset (indeksisidonnaiset korotukset), sekä johdannais- tai suojausmekanismit kuten futuuri- ja forwards-sopimukset. Johtopäätöksenä on, että sekä ostajat että myyjät voivat siirtää tai jakaa hintariskiä sopimuksellisesti.

Alueet, joissa hintavarmuutta käytetään, ovat muun muassa hankintojen suunnittelu ja budjetointi yrityksissä, energian ja hyödykkeiden tukkumarkkinat sekä kuluttajatuotteiden sopimukset. Hyötyjä ovat parempi budjetointi, vähemmän hintavaihtelusta aiheutuvaa taloudellista epävarmuutta sekä parempi kilpailutilanne suurissa hankkeissa. Rajoitteet voivat sisältää korkeammat perushinnat tai sitoutumisen kustannukset, sopimusehtojen joustamattomuuden, sekä vastapuolen riskit ja lainopilliset säädökset.

Esimerkkejä ovat yritys, joka solmii vuodeksi kiinteähintaisen toimitussopimuksen raaka-aineista, tai kotitalous, joka valitsee kiinteähintaisen sähkösopimuksen. Hintavarmuus voi vaihdella maakohtaisesti ja toimialoittain riippuen markkinaolosuhteista ja sääntelystä. Näin ollen hintavarmuus on yksi väline riskinhallinnassa.