Hiilivetyfluoridit

Hiilivetyfluoridit, tunnetaan myös nimellä fluorihiilivedyt tai F-kaasut, ovat joukko orgaanisia yhdisteitä, joissa vetyatomit on korvattu fluoriatomeilla. Näitä yhdisteitä on useita erilaisia, ja niiden kemiallinen rakenne vaihtelee hiilivetymolekyylin koosta ja fluoriatomien lukumäärästä riippuen. Monet hiilivetyfluoridit ovat värioittomia, hajuja ja myrkyttömiä kaasuja tai nesteitä huoneenlämmössä.

Historiallisesti hiilivetyfluorideja, erityisesti kloorifluorihiilivetyjä (CFC) ja vetykloorifluorihiilivetyjä (HCFC), käytettiin laajalti kylmäaineina jäähdytyslaitteissa ja ilmastointijärjestelmissä, ponneaineina aerosolipulloissa sekä vaahtojen valmistuksessa. Niiden vakaus ja tehokkuus tekivät niistä suosittuja monissa teollisissa ja kuluttajasovelluksissa.

Ympäristövaikutustensa vuoksi hiilivetyfluoridien käyttöä on kuitenkin rajoitettu merkittävästi. Erityisesti CFC-yhdisteet on todettu otsonikerrosta ohentaviksi aineiksi, mikä johti niiden maailmanlaajuiseen kieltämiseen Montrealin pöytäkirjalla. Monet HCFC-yhdisteet ovat myös otsonikerrosta heikentäviä, vaikkakin vähemmän kuin CFC:t, ja niiden käyttöä ollaan asteittain vähentämässä. Lisäksi monet hiilivetyfluoridit ovat voimakkaita kasvihuonekaasuja, jotka edistävät ilmastonmuutosta. Niiden käyttöä on siksi pyritty korvaamaan ympäristöystävällisemmillä vaihtoehdoilla, kuten hydrofluorihiilivedyillä (HFC), vaikka näilläkin on omat ilmastovaikutuksensa ja niidenkin käyttöä ollaan asteittain rajoittamassa uusilla kansainvälisillä sopimuksilla.