Hiilitodistukset

Hiilitodistukset ovat sertifikaatteja, joiden mukaan tietyn määrän kasvihuonekaasupäästöjä on vältetty, vähennetty tai poistettu ilmakehästä. Yleisesti yhden todistuksen arvo vastaa yhden tonne CO2-ekvivalenttia.

Todistukset syntyvät projektissa, joka on suunniteltu päästöjä vähentämään tai poistamaan. Projekti voi liittyä metsitykseen, energiatehokkuuden parantamiseen, uusiutuvaan energiaan tai muihin päästövähennystoimiin. Päästövaikutukset on mitattava, seurattava ja todistettava riippumattomien tarkastusten avulla. Tämän jälkeen viranomaisten tai standardointiorganisaatioiden myöntämiä todistuksia rekisteröidään omistajilleen, joiden kautta ne voivat olla kaupankäynnin kohteena.

Käyttö ja markkinat jakautuvat usein kahteen päätyyppiin: (1) sääntelyyn liittyvä, compliance-pohjainen käytäntö, jossa päästöjä kompensoidaan tai raportoidaan osana lainsäädäntöä, sekä (2) vapaaehtoinen markkina, jossa yritykset tai yksityishenkilöt ostavat todistuksia kompensoidakseen omia päästöjään. Ostajat voivat valita todistuksen “retire”-toiminnon, jolloin todistus poistetaan kaupankäynnistä ja sen vaikutus lasketaan kompensaationa.

Standardeja ja rekistereitä: yleisesti käytettyjä ovat Verra:n Verified Carbon Standard, Gold Standard sekä Plan Vivo. Todistukset tallennetaan rekistereihin, mikä ehkäisee kaksoislaskentaa ja osoittaa omistajuuden.

Kritiikki ja huomioitavat seikat: hiilitodistusten laatu vaihtelee, ja lisäisyyden, pysyvyyden sekä päästövuodon riskit ovat keskeisiä huomioita. Ostajat arvioivat projektin laatua, standardin luotettavuutta sekä läpinäkyvyyttä ennen ostopäätöstä.

Suomessa hiilitodistukset liittyvät pääasiassa vapaaehtoiseen kompensaatiomarkkinaan, kun taas EU:n päästöoikeudet muodostavat erillisen sääntelypohjaisen järjestelmän (EU ETS).