Hiiliteräsluokat

Hiiliteräsluokat viittaavat metallien ja muiden materiaalien luokitteluun niiden hiilipitoisuuden ja ominaisuuksien perusteella, erityisesti teräksissä ja valurautassa. Hiiliteräkset jaetaan pääasiassa kolmeen pääluokkaan: alumiiniteräkset, keskiteräkset ja korkeahiiliset teräkset, joiden hiilipitoisuus vaihtelee alle 0,3 %:sta jopa 2–4 %:iin. Luokittelun perusteena on hiilen vaikutus teräksen ominaisuuksiin, kuten kovuuteen, murto- ja vetolujuuteen sekä työstettävyyteen.

Alumiiniteräkset, joissa hiilipitoisuus on alle 0,3 %, ovat pehmeitä ja helposti työstettäviä, mutta niillä on heikko kestävyys. Niitä käytetään usein rakenteellisissa sovelluksissa, kuten putkissa ja profiileissa. Keskiteräkset, joiden hiilipitoisuus on 0,3–0,6 %, tarjoavat paremman kestävyyden ja kovuuden, mutta ne ovat hauraita ja vaativat huolellista käsittelyä. Nämä teräkset soveltuvat työkaluille ja koneosille, jotka tarvitsevat tasapainoa lujuuden ja työstettävyyden välillä.

Korkeahiiliset teräkset, joissa hiilipitoisuus ylittää 0,6 %, ovat kovempia ja kestävämpiä, mutta niitä on vaikeampi valmistaa ja työstää. Niitä käytetään esimerkiksi teräksisissä raudoissa ja joissakin erikoiskäyttöihin, kuten teräväkäräisiin työkaluihin. Valurautaa voidaan myös luokitella hiilipitoisuuden mukaan, ja siinä hiilipitoisuus on yleensä korkeampi kuin teräksessä, mikä vaikuttaa sen rakenteeseen ja ominaisuuksiin.

Hiiliteräsluokituksen lisäksi teräkset jaetaan myös muiden seostusaineiden, kuten kromin, nikkelin tai molybdeenin, mukaan, mikä vaikuttaa niiden ominaisuuksiin ja soveltuvuuteen erilaisiin käyttöolosuhteisiin.