Hiilijalanjälkiä

Hiilijalanjälkiä tarkoittaa kokonaispäästöjen määrää, joka liittyy toimintaan, tuotteeseen tai organisaatioon ja jonka voidaan mitata CO2-ekvivalentteina (CO2e). Näin ilmastonmuutosta aiheuttavat päästöt voidaan esittää yhdellä vertailukelpoisella luvulla, ottaen huomioon sekä suorat että epäsuorat vaikutukset. Rajaukset ja laskentatavat voivat vaihdella sen mukaan, mikä kohde on kyseessä ja minkä aikavälin päästöt lasketaan.

Hiilijalanjälkiä tarkastellaan usein kolmessa ulottuvuudessa: yksilön, organisaation sekä tuotteen tai palvelun elinkaareen liittyvinä. Päästöt jaotellaan yleisesti kolmeen luokkaan: scope 1 (suorat päästöt), scope 2 (epäsuorasti energiasta johtuvat päästöt) sekä scope 3 (muut epäsuorat päästöt, kuten hankinnat, kuljetukset ja jätehuolto). Tuotteen elinkaari voidaan arvioida cradle-to-grave -periaatteella.

Päästöjen laskenta perustuu elinkaarianalyysiin (LCA) sekä standardeihin kuten GHG Protocol, ISO 14064 ja PAS 2050. Datan laatua ja kattavuutta korostetaan, sillä rajaukset ja laskentamenetelmät vaikuttavat tuloksiin. Yleensä käytetään sekä tuotekohtaista että toimijakohtaista dataa.

Käyttötarkoitukset vaihtelevat: yksilöiden hiilijalanjälkiä tarkastellaan henkilön valintojen vaikutuksina, kuten ruokavalio, liikkuminen ja kotitalouden energiankäyttö. Organisaatiot asettavat päästövähennystavoitteita ja seuraavat tuloksia sekä raportoivat sidosryhmille. Tuotepohjaisissa hiilijalanjäljissä vertaillaan tuotteiden ympäristövaikutuksia ja toimitusketjuja.

Rajoitteet liittyvät datan saatavuuteen, epävarmuuksiin ja rajauksiin. Eri laskentamenetelmät voivat johtaa erilaisiin tuloksiin, mikä tekee suoran vertailun haastavaksi. Silti standardien noudattaminen parantaa vertailutavuutta ja auttaa päästövähennysten suunnittelussa.

---